Lentävillä eläimillä me tavallisesti ymmärrämme lintuja ja hyönteisiä,
jotka sitä tarkoitusta varten muodostuneilla siivilään pysyvät ilmassa
ja pääsevät liikkumaan eteenpäin. Mutta luonnossa on muitakin eläimiä,
joilla tosin ei ole varsinaisia siipiä ja jotka siis eivät sanan
oikeassa merkityksessä "lennä", mutta jotka siltä pääsevät ilmassa
kulkemaan melkoisia matkoja.
Sellaisia eläimiä ovat _siipioravat, lentävät apinat_ ja _lentävät
sisiliskot_ eli draakot.
Kaikilla niillä on etu- ja takaraajojen välillä oleva nahka venynyt
leveäksi, koossa ollen poimulliseksi kalvoksi. Puusta puuhun
hyppiessään ne levittävät jalkansa haralleen, ja silloin tämä
nahkakalvo tulee jonkinmoiseksi laskinvarjoksi eli lentokoneen
siiveksi, jonka avulla ne pääsevät liitämään ilmassa sangen pitkiäkin
matkoja. Mutta kuten sanottu, siipi se ei ole eikä sitä liikuteta ylös
ja alas siiven tavoin. Ja lentokin on vain liitämistä, ilma kannattaa
levitettyä lentonahkaa samalla tapaa kuin paperileijaa.
Siipioravan koti on Etu- ja Taka-Intiassa, mutta tavataan sitä jotenkin
yleisesti muuallakin, m.m.
Suomessakin. Se on hyvin sievä pikku eläin, jolla on isot, ulospistävät
silmät ja tuuhea häntä kuten tavallisella oravalla. Se on tavallisesti
mustan-harmaa yläpuolelta ja vaaleampi rinnasta ja vatsan alta. Se
rakentaa pesänsä puunkoloihin ja lähtee niistä öisin ulos hakemaan
ruokaansa, jona ovat hedelmät ja siemenet. Lentävä apina on puoliapina
ja kuuluu Madagaskarin maki-apinoihin.
Ulkomuodoltaan se on jotenkin samallainen kuin edellinen, mutta sillä
on lentokalvo takajalkojen ja hännän välilläkin. Se syö hyönteisiä,
joita se ajaa takaa lentäen puusta toiseen. Sen sanotaan voivan yhtä
menoa liitää 60-70:kin metriä.
Lentävät sisiliskot ovat todellisia pieniä sisiliskoja, joita tavataan
Intian aarniometsissä ja saarilla. Ne ovat muuten tavallisten
sisiliskojen näköisiä, paitsi että niiden ruumiin kupeilla on ihopoimu,
jota suoraan sivuille päin kasvaneet kylkiluut levittävät, kannattaen
eläintä paperileijan tavoin ilmassa. Suuntaa se ohjaa hännällään,
joka on muuta ruumista paljon pitempi. Eläimen nahka on hyvin
loistavanvärinen, niin että se varjosta yht'äkkiä valoon tullessaan
säteilee kuin jalokivikoriste. Tämä seikka ynnä sen merkillinen
ulkomuoto ja elintapa ovat antaneet kansan mielikuvitukselle aihetta
kutsua sitä draakoksi eli louhikäärmeeksi, se kun pienoiskoossa muka
muistuttaa tärinäin julmia siivekkäitä louhikäärmeitä, jotka vartioivat
kätkettyjä aarteita ja vangittuja prinsessoja. — Tämä omituinen pikku
eläin kiipee hyvin sukkelaan puitten runkoja ylös, ja tarpeeksi
korkealle päästyään se heittäytyy "siipiensä" varaan tavoittaakseen
hyönteisiä, joista se elää.