Kuumien ilmanalain merissä työskentelee lukematon joukko pieniä
rakennusmestareita, jotka suorittavat rakennustöitä paljon valtavampia
kuin ovat ihmiskätten luomat. Eteläisten merien suurten saarien
edustalle kohoo välistä ihmetyttävän nopeasti pitkiä kaririuttoja,
tehden vaarallisiksi kulkureitit, joita merimiehet ennen kyntivät
täysin purjein. Toisin paikoin syntyy ihmeellisiä, aivan pyöreitä
saaria, jotka keskelleen sulkevat tyynen suvannon, kuitenkin niin että
nämä sisäjärvet ovat aukon kanssa yhteydessä ympäröivän meren kanssa.
Näille ympyränkehän muotoisille saarille viskaavat aallot leviä ja
muita vesikasveja, jotka vähitellen mätänevät mullaksi; laineilla
ajelehtaa rantaan kaukaisista seuduista tulleita kokospähkinöitä ja
muita siemeniä, jotka alkavat itää tuossa mullassa. Ja niin on keskelle
rannatonta, myrskyävää merenulappaa syntynyt kaunoinen saari tyynine
sisäjärvineen, todellinen pieni paratiisi, jonne linnut osaavat tiensä
ja vihdoin ihminenkin.
Nämä riutat ja saaret ovat kalkkiutuneita polyyppien runkoja ja niiden
rakennusmestarit ovat heikkoja, mitättömiä eläimiä, useinkin niin
pieniä että niitä näkee vain suurennuslasin avulla. Polyyppirungot
ovat kovat kuin kiintein marmori, ja samoin kuin tälle voi niillekin
hiomalla antaa mitä hienoimman kiillon. Kun sellaisen nostaa vedestä
— missä sitä tavataan vain hyvin syvillä kohdilla — muistuttaa se
ulkomuodoltaan pientä pensaskasvia varsineen ja haaroineen; ja jos
rungon leikkaa poikki, näkee siinä pyöreitä renkaita aivan kuin monissa
kasveissa. Haarat ovat pehmeän, ruusunpunaisen kaarnan peittämät ja
niissä huomaa siellä täällä pieniä reikiä. Jokaisessa sellaisessa
reiässä asustaa yksi korallin rakennusmestareista. Ne ovat pienoisia
polyyppeja, jotka ovat vallan pienten, sieväin, valkoisten kukkien
näköisiä ja joiden keskestä lähtee kahdeksan karvareunaista kukkalehteä.
Korallien omituinen kiinteys ja ulkomuoto saivat aikaan sen, että
tarvittiin enemmän kuin 2,000 vuotta ennenkun päästiin selville niiden
oikeasta olemuksesta. Korallin tavaton kovuus sekä kaunis väri ja
kiilto, minkä se hiottaessa sai, antoivat vanhan ajan kansoille — jotka
jo sitä käyttivät koristuksenaan — aihetta siihen luuloon, että se oli
kivennäisainetta. Mutta jo roomalaiset ja kreikkalaiset päättelivät
korallin kasvimaisesta ulkomuodosta, että se oli jokin merenpohjassa
kasvava pensaslaji; sen kovuuden arveltiin johtuvan siitä, että se
irtikiskaistuna yhtäkkiä kivettyi veden pinnalle ja ilman yhteyteen
tultuaan. Tämä mielipide sitten vallitsi pitkät ajat, ja sitä vahvisti
vielä se huomio, että kun polyypinhaaroja heti niiden merenpohjasta
nostamisen jälkeen pantiin meriveteen, niin pinnalla olevat nuppumaiset
kohokkeet levisivät auki ja paljastivat nuo pienet vaikeat tähtimäiset
kukat. Vasta noin parisataa vuotta takaperin saatiin selville, että
näissä "kukissa" ei ollut mitään kukkien tärkeimpiä osia, heteitä
ja emiä, vaan että ne olivat pieniä eläimiä, polyyppejä. Samaten
huomattiin vastoin tuota kivettymisluuloa, että koralli merenpohjassa
ollessaan oli aivan yhtä kova kuin kauniiksi koristeeksi valmistettuna.
Näitä polyyppirakennuksia on lukuisimmin Etelämeressä, missä ne toisin
paikoin muodostavat Alppien pituisia merenalaisia vuorijonoja. Tyynessä
valtameressä olevain suurten korallisaarten luku nousee 300:taan, jotka
yhteensä peittävät n. 50,000 neliökilometrin suuruisen pinta-alan.
Uuden Kaledonian edustalle korallit ovat rakentaneet mereen 600
kilometrin ja Australian koillista rannikkoa pitkin 1,500 kilometrin
pituisen vallin. "Nämä riutat muodostavat yhdessä jättiläisrakennuksen,
jonka rinnalla Babylonin muurit ja Egyptin pyramiidit ovat vain lasten
leikkikaluja", sanoo eräs kirjoittaja. "Ja nämä polyyppirakennukset
ovat suoritetut keskellä valtameren kuohuja ja raivoisia myrskyjä,
jotka tekevät niin pian lopun ihmisten valtaisimmistakin luomista.".
Nuo ihmeelliset pikku eläimet, jotka ovat ilman käsiä ja jalkoja
ja joiden elintoimintaa välittää vain suu ja vatsa, syövät silmin
näkymättömiä eläinjäännöksiä, joita on kaikkialla aalloissa. Siten ne
pitävät merta puhtaana sitä saastuttavista aineksista.
Paitsi koristuksiin käytetään korallia Punaisen meren ja Intian meren
rannikoilla sekä eräillä Tyynen meren saarilla rakennusaineeksikin.
Siitä voi murtaa 8-10:kin metrin pituisia lohkareita, ja niistä
rakennetut asumukset helottavat auringon paisteessa kuin mitkäkin
satulinnat.