Monta, monta vuotta sitten oli eräs Ulloa niminen mies muutamien
ystäväinsä kera noussut aamuvarahin korkealle vuorenhuipulle. Koko
huippu oli vielä sakean sumun peittämä, mutta auringon noustessa
aikoivat usvapilvet hajautua.
Vähitellen ilma selkeni melkein kirkkaaksi ja jälelle jäi vain muutamia
usvapilviä, jotka olivat kerroksittain toinen toisensa päällä niinkuin
suomukset kalan ruumiissa. Vuorelle kiipeejät seisoivat ihaillen tätä
kaunista näkyä; mutta kun Ulloa äkkiä sattui kääntymään ympäri kohti
nousevaa aurinkoa, näki hän oman kuvansa hohtavan ilmassa niin selvästi
kuin kiikarin lävitse katsottuna, ja näytti se olevan kymmenkunnan
metrin päässä hänestä.
Mutta tämä ei vielä ollut kaikkein ihmeellisintä: kuva näytti olevan
keskellä kolminkertaista ympyränkehää, jossa kerrokset olivat sisäkkäin
ja välkkyivät monivärisinä, samalla kun niitä kaikkia ympäröi monin
kerroin suurempi ja ainoastaan yksivärinen kehä.
Jokaisen kolmen sisemmän ympyrän ulkoreuna hohti kauniisti
purppuranpunaisena, sitten seurasi oranssinkeltainen vyö, joka
vähitellen heikkeni oljenkeltaiseksi ja muuttui vihdoin viheriäksi.
Ulloa luonnollisesti hämmästyi kovasti ja katseli ääneti harvinaista
näkyä. Aluksi renkaat eivät olleet säännöllisen pyöreät, vaan pikemmin
soikeat; mutta vähitellen ne yhä pyöristyivät ja kasvoivat kooltaan
sitä mukaa kuin aurinko kohosi korkeammalle. Hän ojensi kätensä
viitatakseen tovereilleen, ja silloin hän näki kuvaisensa tekevän
samalla tapaa; mitä liikkeitä hyvänsä hän teki, niin toisti kuva ne,
pysyen kuitenkin aina ympyräin keskessä.
Tällöin olivat toisetkin seuralaiset kääntyneet ympäri ja huomanneet
tuon eriskummallisen ilmiön; mutta vaikka he kaikki näkivät juuri saman
kuvan, luuli kukin vain yksin sen näkevänsä ilman että toveri mitään
havaitsi. Renkaat pyöristyivät ja kasvoivat auringon yhä korkeammalle
kohotessa, värit alkoivat vaaleta vaalenemistaan ja kuvainen hämärtyä
yhä enemmän varjon tapaiseksi, kunnes koko ilmiö vihdoin katosi
näkyvistä. — Tämä ilmiö on ilmatieteessä tunnettu "_Ulloan ympyrän_"
nimellä.
Ani harvoin on ihmisillä ollut tilaisuutta nähdä kokonainen, ympyrän
muotoinen sateenkaari; mutta kenen onnistuu sellainen nähdä, hän näkee
oman kuvansa sen keskellä. Ranskalainen ilmapurjehtija Tissandier,
joka pallollaan oli kohonnut pilvien yläpuolelle, näki tällaisen
sanomattoman kauniin sateenkaaren sumuisessa ilmassa syvällä allansa,
ja aivan sen keskellä oli pallon kori matkustajineen havaittavissa.
Toinen merkillinen ilmiö tunnetaan "Brockenin aaveen" nimellä. Brocken
on kukkula Saksan Harz-vuoristossa.
Tämä kaunis näky nähdään siellä illalla juuri ennen auringonlaskua.
Tämän vuoriston itäpuolella on melkein aina tiheä ja sumuinen
ilmakerros, joka on niin sakea, että se luo itsestään varjon kuin
mikäkin seinä. Auringon laskiessa länteen kuvastuvat kaikkien läheisten
esineiden varjot tämän tiheän ilmakehän pinnalle. Katselijasta, joka
nousee ylös kukkulan huipulle, näyttää siltä kuin hänen varjonsa,
suunnattomasti suurentuneena, samoin kulkisi pilviröykkiötä vastaan,
mutta niin ei todellisuudessa ole laita — se pysyy rauhallisesti
paikallaan, ja jos hän voisi kävellä kukkulan huipulta suoraan
kuvaistaan kohti, olisi hän hyvin pian päässyt sen taakse.
Kangastus on myöskin yleisesti tunnettu harhakuva. Sitä nähdään Egyptin
hiekka-aavikoilla ja ovat matkustajat kuvailleet sitä seuraavaan
tapaan: Kuljettuaan pitkin polttavan kuumaa hiekkalakeutta, väsyneinä,
janoisina ja viileää yötä odottaen, he äkkiä ovat etäällä näkevinään
välkkyvän vedenpinnan. He ovat kiihkeästi kiirehtäneet kameleitansa
tuota siunattua järveä kohti; mutta heidän edetessään kangastus samaten
etenee heidän silmissään, ja auringon viimein laskiessa taivaanrannan
taa katoaa koko viehättävä harhakuva näkyvistä.
Tämä omituinen ilmiö aiheutuu siitä, että aavikon hiekka kuumentuu
suunnattomasti päivän polttavista säteistä ja ohentaa sitä lähinnä
olevan ilmakerroksen, ja tämä ilmakerros eroaa monessa suhteessa
siitä, joka on vaikkapa vain pari metriä sen yläpuolella — se on aivan
kuin vedenpinta, jonka pinnalla öljyä uiskentelee. Näin ollen taittuu
jossakin taivaalla kulkevan pilven kuva sen pinnalle, näyttäen järveltä
erämaassa, ja kun kylät Egyptissä yleensä ovat rakennetut kunnaille,
kuvastuvat talot ja puut tämän pilven pinnalle edellä kerrotulla
tavalla ja monistuvat heijastajan säännöttömyyden ja epätasaisuuden
takia, niin että ne saavat suuremman ko'on ja eriskummallisemman
ulkomuodon kuin mikä niillä todellisuudessa on.