Smoke havahtui hiljaa ja säpsähtämättä. Lämpöiset pienet sormet
koskettivat hänen poskeaan ja liukuivat hänen huulilleen, painaen niitä
kevyesti. Sitten hänen ihoaan sipaisi jääkylmä turkki, ja yksi ainoa
sana "tulkaa" kuiskattiin hänen korvaansa. Hän kohosi varovasti
istualleen ja kuunteli. Leirin sadat susikoirat olivat aloittaneet
öiset laulajaisensa, mutta kuitenkin hän saattoi erottaa aivan läheltä
Snassin kevyen, säännöllisen hengityksen.
Labiskwee veti Smokea kevyesti hihasta, ja hän arvasi, että nuori
nainen tahtoi häntä seuraamaan itseään. Hän otti mokkasiininsa ja
saksalaiset sukkansa käteensä ja ryömi ulos lumeen makuumokkasiinit
jalassa. Hiipuvan leiritulen takaa Labiskwee viittasi häntä pukeutumaan
päällystamineihinsa, ja Smoken noudattaessa kehoitusta nuori nainen
palasi telttaan, jossa Snass nukkui.
Smoke tunnusteli kelloaan ja havaitsi sen olevan yksi yöllä. Labiskwee
palasi ja johdatti hänet pimeän, nukkuvan leirin halki. Niin kevyesti
kuin he kulkivatkin, narahteli lumi heidän mokkasiiniensa alla, mutta
sen vaimensi koirien ulvonta.
"Nyt voimme puhua", sanoi Labiskwee, kun äärimmäinen leirinuotio oli
jäänyt puolen mailin päähän taakse.
Ja nyt vasta Smoke havaitsi, että Labiskweella oli kantamus sylissään,
ja hän erotti siinä lumikenkänsä, pyssyn, kaksi patruunavyötä ja
makuusäkkinsä.
"Olen järjestänyt kaiken", sanoi Labiskwee onnellisesti naurahtaen.
"Kaksi päivää olen kerännyt tänne varusteita. Täällä on lihaa, jauhoja,
tulitikkuja ja sukset, jotka liukuvat mainiosti hankiaisella, ja jos ne
rupeavat upottamaan, kannattavat kyllä lumikengät. Oi, minä olen
tottunut liikkumaan lumessa, ja pääsemme kyllä nopeasti eteenpäin,
rakkaani."
Smoke ei vastannut. Se, että Labiskwee oli järjestänyt hänen pakonsa,
oli riittävän hämmästyttävää, mutta se, että hän oli aikonut seurata
häntä, meni yli hänen odotustensa. Tietämättä, mitä hänen oli nyt
ensiksi tehtävä, hän otti lempeällä väkivallalla Labiskweelta tavarat,
yhden kerrallaan. Hän kiersi käsivartensa nuoren naisen ympärille ja
veti hänet puoleensa, mutta ei tietänyt vieläkään, mitä tekisi.
"Jumala on hyvä", kuiskasi Labiskwee. "Hän on antanut minulle puolison."
Smokella oli kumminkin kylliksi voimaa olla ehdottamatta, että hän
pakenisi yksin. Ja ennen kuin hän ennätti sanoa mitään, hän näki
valoisan ulkomaailman ja auringon-maiden muistojensa kalpenevan ja
katoavan.
"Me palaamme leiriin, Labiskwee", sanoi hän. "Te tulette vaimokseni, ja
jäämme elämään ainiaaksi tänne peurakansan keskuuteen."
"Ei, ei!" Labiskwee pudisti päätään, ja hänen ruumiinsa vavahti, kun
hän kuuli ehdotuksen, sen Smoke tunsi pitäessään häntä sylissään. "Minä
tiedän. Olen ajatellut paljon. Maailman nälkä palaisi jälleen, ja se
kalvaisi sydäntäsi pitkinä öinä. Nelisilmä kuoli maailman nälkään. Niin
kuolisit sinäkin. Enkä tahdo, että sinä kuolet. Me vaellamme
lumivuorten yli."
"Emme, armas", kiihkoili Smoke, "meidän täytyy palata."
Labiskwee painoi kintaansa hänen huulilleen estääkseen häntä puhumasta.
"Sinä rakastat minua. Sano, että rakastat minua."
"Minä rakastan sinua, Labiskwee. Sinä olet ihana, armaani."
Jälleen kinnas sulki hyväillen hänen suunsa.
"Menemme ruokatarpeiden piilopaikkaan", sanoi Labiskwee päättävällä
äänellä. "Täältä on kolme mailia sinne. Tule."
Smoke jarrutti vastaan, ja vaikka Labiskwee veti häntä käsipuolesta, ei
hän saanut häntä liikahtamaan paikaltaan. Smoke tunsi melkein kiusausta
kertoa hänelle vuorten takana olevasta toisesta naisesta.
"Palaaminen olisi vääryys sinua kohtaan", sanoi Labiskwee. "Minä ...
olen vain erämaan tyttö, ja minä pelkään maailmaa, mutta vielä enemmän
olen peloissani sinun tähtesi. Katsohan, on käynyt niinkuin sanoit.
Minä rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta maailmassa. Minä rakastan
sinua enemmän kuin itseäni. Intiaanikieli on huono kieli. Englanti on
huono kieli. Sydämeni on täynnä ajatuksia sinusta -- yhtä lukemattomia
ja loistavia kuin taivaan tähdet -- ja niille ei ole mitään kieltä.
Täällä ne ovat -- ymmärräthän?"
Puhuessaan hän veti kintaan Smoken kädestä, jonka työnsi
_parkansa_ sisälle ja asetti sydämelleen. Hän painoi kättä lujasti
sitä vasten. Ja pitkän äänettömyyden aikana Smoke tunsi hänen sydämensä
lyönnit, ja hän tiesi, että joka lyönti julisti rakkautta. Hitaasti,
melkein huomaamatta, pitäen vielä Smoken kädestä, Labiskwee alkoi
taivuttaa yläruumistaan Smoken rinnalta sille suunnalle, missä
piilopaikka sijaitsi. Oli kuin Smokea olisi vetänyt nuoren naisen
sydän, joka melkein värisi hänen kädessään.
Niin kova oli eilisen suojailman jälkeen jäätynyt hankiainen, että he
liukuivat kuin leikkien suksillaan.
"Aivan tässä puitten välissä on piilopaikka", sanoi Labiskwee.
Seuraavassa silmänräpäyksessä hän tarttui hämmästyneenä Smoken käteen.
Heidän edessään räiskyi pieni, iloinen tuli, jonka ääressä McCan istui
kyykkysillään. Labiskwee mutisi jotakin intiaanikielellä, ja hänen
äänensä muistutti niin suuresti vingahtavaa piiskaniskua, että Smokelle
tuli mieleen Nelisilmän Labiskweelle antama mainenimi _cheetah_,
tiikerisusi.
"Arvelinpa ihan oikein, että aikoisitte lähteä ilman minua", selitti
McCan, kun he saapuivat hänen luokseen, ja hänen pienet pippurisilmänsä
tuikkivat kavalasti. "Sen tähden pidin tyttöä silmällä, ja kun näin
hänen piilottavan sukset ja muonan, olin selvillä seikasta. Olen
ottanut itselleni sukset, lumikengät ja evästä. Tuliko? Ei mitään
vaaraa. Leiri nukkuu, ja odottaminen kävi kylmäksi. Lähdemmekö nyt?"
Labiskwee heitti nopean, hämmentyneen silmäyksen Smokeen, mutta teki
samassa tuokiossa toimintapäätöksen. Hän alkoi puhua ja osoitti
silloin, niin lapsellinen kuin olikin rakkaudessaan, olevansa
ripeäpäätöksinen olento, joka elämän muissa tilanteissa oli kaikkea
muuta kuin hento köynnöskasvi.
"McCan, te olette koira", tiuskaisi hän, ja hänen silmänsä säihkyivät
vihaa. "Tiedän, että aiotte herättää koko leirin, ellemme ota teitä
mukaamme. Mutta te tunnette isäni. Minä olen isäni kaltainen. Te saatte
suorittaa osanne työstä. Teidän on toteltava. Ja jos punotte viekkaita
konnanjuonia, olisi ollut teille parempi olla lähtemättä nuotioltanne."
McCan katseli häntä pienissä pippurisilmissään yht'aikainen vihan ja
pelon ilme, mutta Labiskween silmistä viha suli säteileväksi
hellyydeksi, kun hän suuntasi ne Smokeen.
"Olinko oikeassa siinä, mitä sanoin?" kysyi hän.