Uusi tilanne, johon Smoke joutui Snassin nuotiolla, oli pulmallinen.
Hän oli entistä enemmän yksissä Labiskween kanssa. Tyttö oli niin
rakastettava ja viaton, ja hänen rakkautensa teeskentelemätön suoruus
oli aivan pelottava. Hänen katseensa uhkuivat rakkautta, jok'ainoa
silmäys oli hyväily.
Sata kertaa Smoke kokosi kaiken miehuullisuutensa puhuakseen hänelle
Joy Gastellista, ja sata kertaa hän havaitsi olevansa kurja raukka.
Vaikeinta oli se, että Labiskwee oli niin lumoava. Vaikka Smoken
itsehillintä heikkeni joka silmäykseltä, minkä he vaihtoivat keskenään,
hän nautti jokaisesta silmäyksestä. Ensimmäisen kerran elämässään hän
oppi nyt tuntemaan todellisen naisen, ja Labiskween sielu oli niin
kirkas, niin pelottavan puhdas ja yksinkertainen, että hän ei jäänyt
epätietoiseksi sen ainoastakaan salaisuudesta. Tytössä ilmeni koko
sukupuolensa alkuvoimainen hyvyys, jota ei himmentänyt sovinnainen
sivistys eikä itsesäilytyksen kuviteltu vaatimus. Smoke kertasi
muistissaan Schopenhauerinsa ja tuli johtopäätökseen, että tuo
pessimismin filosofi oli kaikkine sofismeineen väärässä. Oppia
tuntemaan nainen siten kuin Smoke nyt oppi tuntemaan Labiskween -- se
oli heräämistä siihen tietoisuuteen, että naisvihan kaikki muodot ovat
sairaalloisuuksia. Labiskwee oli ihana, mutta kuitenkin ... hänen
kasvojensa rinnalle sukelsi Joy Gastellin unohtumaton kuva. Joyssa oli
itsehillintää, häveliäisyyttä, kaikki sivistyneen naisellisuuden
pidättyväisyys, mutta vertailu Labiskweehin vain kirkasti hänen avujaan.
Ja Smoke teki huomioita omasta sieluntilastaan. Hän palautti mieleensä
kaiken, mitä tiesi Joy Gastellista, ja hän tunsi rakastavansa häntä. Ja
kumminkin Labiskwee lumosi häntä. Ja mitä muuta oli tämä lumoutumisen
tunne kuin rakkautta? Hän ei keksinyt sille muuta nimeä. Se oli
rakkautta. Ja hän järkähti sielunsa syvyyksiä myöten havaitessaan tämän
taipumuksen moniavioisuuteen. San Franciscon ateljeissa hän oli kuullut
väitteitä, että mies saattoi rakastaa kahta naista, vieläpä useampaakin
samalla kertaa. Mutta hän ei ollut uskonut sitä. Miten hän saattoi sen
uskoa, kun hän ei ollut sitä kokenut? Mutta nyt oli toisin. Hän rakasti
todella kahta naista, ja vaikka hän useimmiten oli täysin varma siitä,
että hän rakasti Joy Gastellia enemmän, tuli toisia hetkiä, joina hän
varmasti tunsi rakastavansa Labiskweeta enemmän.
Myös Snass lisäsi tilanteen pulmallisuutta. Mikään ei jäänyt
huomaamatta hänen terävältä katseeltaan, ja hän puheli merkitsevällä
äänellä.
"Kukaan ei näe mielellään tyttärensä joutuvan naimisiin", sanoi hän
Smokelle. "Ei ainakaan mies, jolla on mielikuvitusta. Se kiduttaa. Sen
pelkkä ajatuskin kiduttaa. Mutta joka tapauksessa täytyy Margaretan,
luonnon järjestyksen mukaan, jonakin päivänä mennä naimisiin."
Hän vaikeni hetkeksi, ja Smoke arvaili tuhannennen kerran Snassin
tarinan salaisuutta.
"Olen armoton ja julma ihminen", jatkoi Snass. "Mutta laki on laki, ja
minä olen oikeamielinen. Niin, tämän luonnonkansan keskuudessa minä
edustan lakia ja oikeamielisyyttä. Kukaan ei voi nousta tahtoani
vastaan. Olen myöskin isä, ja koko elämäni ajan on mielikuvitus ollut
kirouksenani."
Smoke ei saanut tietää, minne tämä yksinpuhelu olisi saattanut johtaa,
sillä sen keskeytti silkkiteltasta helähtävä hopeankirkas nauru:
Labiskwee kisaili siellä vastasyntyneen susikoiranpennun kanssa.
Snassin kasvot värähtivät tuskasta.
"Minä jaksan sen kestää", mutisi hän synkästi. "Margaretan on mentävä
naimisiin, ja hänen ja minun onnekseni te olette täällä. Nelisilmästä
en paljoja toivonut. McCan oli niin mahdoton, että naitin hänet
intiaaninaiselle, joka oli polttanut tultaan kahtenakymmenenä vuotena.
Ellei teitä olisi, olisi se ollut intiaani. Libash olisi kenties tullut
lastenlasteni isäksi."
Silloin Labiskwee tuli teltasta pentu kainalossa nuotiolle, kuin
magneetin vetämänä, katsellakseen miestä silmät säteillen rakkautta,
jota minkäänlainen sovinnaisuus ei ollut opettanut häntä kätkemään.