"Te olette ensimmäinen sivistynyt mies keskuudessamme", mairitteli
Snass Smokea eräänä iltana leiritulilla, "vanhaa Nelisilmää
lukuunottamatta. Intiaanit nimittivät häntä siten. Hän oli zoologian
professori." (Smoke pani merkille, että Snass lausui tieteellisen sanan
aivan virheettömästi.) "Hän kuoli vuosi takaperin. Nuoret mieheni
tapasivat hänet retkikunnastaan eksyneenä Porcupinen yläjuoksulla. Hän
oli sivistynyt, hyvin sivistynyt, mutta silti narri. Hän oli
intohimoinen ylt'ympäri-juoksentelija. Hän oli perehtynyt geologiaan ja
osasi metallitöitä. Hän korjasi pyssymme ja opetti taitonsa
nuoremmille. Hän kuoli viime vuonna, ja me surimme häntä totisesti. Hän
oli jälleen samoilemassa -- tapansa mukaan -- ja paleltui kuoliaaksi
mailin päässä leiristä."
Samana iltana Snass sanoi Smokelle:
"Olisi parasta, että valikoisitte itsellenne vaimon ja saisitte oman
tulisijan. 'Tyttötulia' -- eräänlainen neitojuhla -- ei sytytetä ennen
kuin keskikesällä, mutta voin määrätä ne sytytettäviksi aikaisemminkin,
jos haluatte."
Smoke nauroi ja pudisti päätään.
"Muistakaa", sanoi Snass levollisesti, "että Anton on ainoa, jonka
milloinkaan on onnistunut täältä päästä. Hänellä oli hyvä onni, tavaton
onni."
Labiskwee kertoi, että hänen isällään oli rautainen tahto.
"Nelisilmä nimitti häntä Pakkastyranniksi -- mitä se sitten
merkinneekään -- tai Jääsissiksi, Luolakarhuksi, Aarniopedoksi,
Peurakuninkaaksi, Partaleopardiksi ja jos miksi. Nelisilmä
rakasti sellaisia sanoja. Hän on opettanut minulle melkein kaiken
englannin, mitä osaan. Hän laski aina leikkiä. Hän sanoi minua
_cheetah_-kumppanikseen väliin, kun olin ollut paha. Mitä
merkitsee cheetah? Sillä hän aina minua kiusoitteli."
Hän jatkoi puheluaan lapsellisen yksinkertaiseen tapaan, mikä Smokesta
oli melkein vastakohtaista hänen koolleen ja hänen kasvojensa täysin
kypsälle naisellisuudelle.
"Sanokaa minulle", sanoi tyttö, "onko totta, että kerran on ollut mies
ja nainen, jotka olivat nimeltään Paolo ja Francesca ja rakastivat
suuresti toisiaan?"
Smoke nyökäytti päätään.
"Nelisilmä kertoi minulle heidän tarinansa", puheli tyttö onnellisen
näköisenä. "Vai niin, hän ei siis tekaissut kertomusta omasta päästään?
Siitä en ollut varma. Kysyin isältä, mutta hän suuttui. Intiaanit
kertoivat, että hän antoi Nelisilmälle tuikean läksytyksen. Ja sitten
on ollut kerran Tristan ja Isolde -- kaksi Isoldea. Se oli hyvin
surullinen tarina. Mutta minä tahtoisin mielelläni rakastaa sillä
tavoin. Rakastavatko kaikki nuoret miehet ja naiset maailmassa sillä
tavoin? Täällä he eivät tee niin. He vain menevät naimisiin. Minä olen
englannitar enkä tahdo milloinkaan mennä naimisiin intiaanin kanssa --
haluaisitteko te naida intiaaninaisen? Sen tähden en ole sytyttänyt
tyttötultani. Muutamat nuoret miehet vaativat isältä, että minun on se
sytytettävä. Libash on eräs heistä. Hän on suuri metsästäjä. Ja Mahkook
käy laulamassa lauluja. Hän on hupaisa. Jos menette telttani lähelle
illalla, kun on tullut pimeä, saatte kuulla hänen laulavan pakkasessa.
Mutta isä sanoo, että saan menetellä mieleni mukaan, ja siksi en sytytä
tultani. Nähkääs, kun nuori tyttö haluaa päästä naimisiin, hän
ilmoittaa sen sillä tavoin nuorille miehille. Nelisilmä sanoi aina sitä
kauniiksi tavaksi. Mutta hän ei ottanut itse milloinkaan vaimoa. Hän
oli kenties liian vanha. Mistä tietää olevansa rakastunut? Niinkuin
Paolo ja Francesca, tarkoitan."
Smoke hämmentyi tytön sinisten silmien kirkkaasta, avoimesta katseesta.
"Niin, sanotaan", sammalsi hän, "rakastuneet sanovat, että rakkaus on
enemmän kuin elämä. Kun joku, mies tai nainen, huomaa rakastavansa
toista ihmistä enemmän kuin ketään muuta maailmassa -- silloin hän
tietää olevansa rakastunut. Niin siinä käy, mutta hyvin vaikea sitä
on selittää. Se n tuntee ... siinä kaikki."
Labiskween katse harhaili yli leiritulten, hän huokasi ja jatkoi
valmisteillaan olevan nahkakintaan neulomista. "Niin", selitti hän
päättävällä äänellä, "minä en aio mennä milloinkaan naimisiin."