Smoke tapasi Wildwaterin klubissa, ja seuraava puolituntinen oli
myrskyä.
"Pyydän ilmoittaa teille jo etukäteen, että olemme saaneet lisää
munia", sanoi Smoke, sen jälkeen kun Wildwater oli luvannut tulla kello
kahdelta hänen majalleen ja maksaa ostoksensa käteisellä.
"Teillä on parempi onni kuin minulla munametsästyksessä", myönsi
Wildwater. "Entä miten monta munaa teillä on? Ja paljonko kultahiekkaa
minun on raahattava kummullenne?"
Smoke tarkisti tietojaan muistikirjastaan. "Mikäli tästä näkyy,
Shortyn laskujen mukaan, on meillä kolmetuhatta yhdeksänsataa
kuusikymmentäkaksi munaa. Kerrottuna kymmenellä..."
"Neljäkymmentätuhatta dollaria!" huusi Wildwater. "Te sanoitte, että
kananmunianne oli vain noin yhdeksänsataa. Tämä on petosta! Ikipäivänä
en siihen suostu!"
Smoke veti taskustaan sopimuksen ja osoitti sanoja: "_maksetaan
tavarat vastaanotettaessa_." -- "Tässä ei mainita mitään
hankittavien munien lukumäärästä. Te sitouduitte maksamaan kymmenen
dollaria jok'ainoasta munasta, minkä voisimme hankkia. No niin, me
olemme saaneet munia, ja sopimus on sopimus. Mutta rehellisesti sanoen:
meillä ei ollut aavistustakaan noista muista munista -- saimme tiedon
niistä vasta myöhemmin. Silloin meidän täytyi ne ostaa pitääksemme
trustimme pystyssä."
Viitisen pitkää minuuttia Wildwater kävi painostavan hiljaisuuden
vallitessa jaakopin-painia itsensä kanssa. Sitten hän antoi
vastahakoisesti myöten.
"Huono onni vainoo minua", sanoi hän murtuneena. "Täällä vilisee
kananmunia kaikkialla. Ja mitä pikemmin pääsen tästä pälkäästä, sitä
parempi. Niitä voisi tulla vielä yhtenä vyörynä. Minä tulen luoksenne
kello kaksi. Mutta neljäkymmentätuhatta dollaria!"
"Ainoastaan kolmekymmentä yhdeksäntuhatta kuusisataa kaksikymmentä",
oikaisi Smoke.
Kello puoli kaksi Shorty toi Gautereaux'n kananmunat; hänen oli
täytynyt turvautua kaksoisvaljakkoon ylämäessä. "Saamme melkein
kaksinkertaisen voiton", sanoi Shorty Smokelle heidän latoessaan
nelikoita majaan. "Tingin ne kahdeksaan dollariin, ja kiroiltuaan
kahdesti kaikki ranskankieliset voimasanansa hän antautui. Voittoa
tulee siis kaksi dollaria joka munalta, ja niitä on kolmetuhatta.
Maksoin hänelle kaikki. Olemme hänestä selvät."
Smoken tarkistaessa kultavaakaa ja valmistautuessa kaupantekoon Shorty
syventyi laskuihin.
"Tässä ovat numerot", ilmoitti hän riemuiten. "Ansaitsemme
kaksitoistatuhatta yhdeksänsataa seitsemänkymmentä dollaria. Emmekä ole
tuottaneet Wildwaterille pienintäkään vahinkoa. Hän saa neiti Arralin.
Lisäksi hän saa kaikki munat. Joka puolella tulvii voittoja. Kukaan ei
menetä."
"Myös Gautereaux ansaitsee kaksikymmentäneljätuhatta", nauroi Smoke,
"vähennettynä tietenkin munien hinnalla ja rahtikuluilla. Ja jos
Wildwater jatkaa trustinpitoa, voi hänkin etuilla samoilla
kananmunilla."
Katsellessaan ulos kello kahdelta Shorty näki Wildwaterin nousevan
mäkeä. Sisään tultuaan tämä oli pirteä ja liikemiesmäinen. Hän riisui
isot karhunnahkaturkit yhtään, ripusti ne naulaan ja istuutui pöydän
ääreen.
"Tuokaa nyt tänne kananmunanne, senkin rosvot", aloitti hän. "Ja jos
tiedätte mitä rauhaanne kuuluu, niin älkää ikipäivinä hiiskahtakokaan
minulle kananmunista."
He ajoittivat alkuperäisen trustin järjestämättömästä varastosta, ja
kaikki kolme laskivat. Heidän ehdittyään kahteensataan Wildwater
naksautti äkkiä munaa pöydän syrjään ja raotti sitä taitavasti
peukaloillaan.
"Ohoh, älkäähän nyt!" kuulutti Shorty vastalauseeksi.
"Muna on minun, vai mitä?" tiuskaisi Wildwater. "Maksanhan siitä
kymmenen dollaria. Mutta en lainkaan halua ostaa sikaa säkissä. Kun
pulitan kymmenen dollaria munasta, haluan myöskin tietää, mitä minä
saan."
"Jos suostutte, syön minä sen", ehdotti Shorty ivallisesti.
Wildwater tarkasti ja haisteli ja pudisti päätään.
"Ei Shorty, syöntinne saa jäädä. Tämä on hyvä muna. Antakaahan tänne
kannu. Aion syödä sen illalliseksi."
Kolmasti Wildwater rikkoi hyvän munan kokeeksi ja pani ne
vierelläänolevaan kannuun.
"Kaksi enemmän kuin laskitte, Shorty", sanoi hän, kun he lopettivat
laskemisensa.
"Silloin olen laskenut väärin", tunnusti Shorty ritarillisesti. "Ne
voitte saada kaupanpäällisiksi."
"No hyvä, ne kyllä jaksatte lahjoittaa", sanoi Wildwater synkästi.
"Siinä oli se osa. Yhdeksäntuhatta kuusisataa kaksikymmentä. Minä
maksan ne nyt. Kirjoittakaa kuitti, Smoke."
"Miks'ette laske ensin muitakin", ehdotti Smoke, "ja maksa kaikkia
yht'aikaa?"
Wildwater pudisti päätään. "Olen huononlainen laskumestari. Asia
kerrallaan, niin ei tapahdu erehdyksiä."
Hän meni turkkinsa luo ja veti sen kummastakin sivutaskusta kaksi
kultapussia, jotka olivat pulleita ja pitkiä kuin Bolognan makkarat.
Sen jälkeen kun ensimmäinen munaerä oli maksettu, oli pusseissa
ainoastaan muutamien satojen dollarien arvosta kultaa.
Miehet nostivat erään suopanelikon pöydälle ja alkoivat laskea jäljellä
olevia kolmeatuhatta. Kun he olivat päässeet sataan, iski Wildwater
munaa lujasti pöydänkulmaan. Se ei raksahtanut, vaan kilahti kuin
marmorikuula.
"Kovassa jäässä", huomautti hän ja löi kovemmin.
Hän näytti munaa: ainoastaan kuoressa oli ohut juova sillä kohtaa,
mihin isku oli sattunut.
"Hm", sanoi Shorty. "Ei ole mikään ihme, että ne ovat jäässä, sillä ne
tuotiin vast'ikään Forty Milestä. Tarvitaan kirves sen halkaisemiseen."
"Antakaa kirves", sanoi Wildwater.
Smoke toi kirveen, ja erämiehen varmalla kädellä Wildwater halkaisi
munan keskeltä kahtia. Smoke alkoi aavistella pahaa. Shorty oli
toiveikkaampi. Hän nosti toisen puoliskon nenänsä alle.
"Haisee sellaiselta kuin pitääkin", sanoi hän.
"Mutta ei näytä sellaiselta kuin pitäisi", väitti Wildwater. "Ja miten
se voi haista, kun hajukin on jäätynyt? Odottakaahan hetkinen."
Hän pani molemmat munanpuolikkaat paistinpannuun ja tämän kuumalle
kamiinalle. Sitten kaikki kolme miestä odottivat ääneti, sieraimet
laajoina. Vähitellen alkoi kamalanhajuista katkua levitä huoneeseen.
"Heittäkää se pihalle", sanoi Smoke inhon vallassa.
"Mitäpä se hyödyttää?" kysyi Wildwater. "Me koetamme kaikkia muitakin."
"Ei täällä tuvassa", sanoi Smoke yskien ja ollen oksentamaisillaan.
"Lyökää ne kahtia, kokeeksi riittää niiden näkeminenkin. Heitä muna
ulos, Shorty! Heitä ulos! Uhhuh! Ja jätä ovi auki!"
Nelikko nelikon jälkeen avattiin, muna munan perästä otettiin
umpimähkään ja halkaistiin, ja jok'ainoa muna osoitti samoja
toivottomia, auttamattomia pilaantumisen merkkejä.
"Ellette pahastu", ilkkui Wildwater, "sanon jäähyväiseni niin pian kuin
mahdollista. Sopimukseni edellytti tuoreita munia. Jos lainaatte
minulle reen ja koiravaljakon, vien kiireimmän kaupalla tuoreet pois,
ennen kuin ne tulevat saastutetuiksi."
Smoke auttoi rekeen kuormittamisessa. Shorty istui pöydän ääressä ja
pani pasianssia.
"Kauanko teillä on ollut hallussanne tuo munavarasto?" kuului
Wildwaterin hyvästely.
Smoke ei vastannut, ja heittäen silmäyksen kortteihin syventyneeseen
kumppaniinsa hän alkoi kumota suopanelikoita lumeen.
"Kuulehan, Shorty, paljonko sanoitkaan maksaneesi näistä
kolmestatuhannesta kappaleelta?" kysyi Smoke leppeästi.
"Kahdeksan dollaria. Mene hiiteen. Älä puhu minulle. Osaan laskea yhtä
hyvin kuin sinäkin. Häviämme yrityksessä seitsemäntoistatuhatta, jos
tietää haluat. Laskin sen odotellessani, rupeaisiko ensimmäinen muna
haisemaan."
Smoke tuumiskeli hetkisen, sitten hän jälleen katkaisi vaitiolon.
"Kuulehan, Shorty. Neljänkymmenentuhannen dollarin kultahiekka painaa
kaksisataa naulaa. Wildwater lainasi rekemme ja koiramme kuljettaakseen
kananmunat. Hän tuli kummullemme ilman rekeä. Kumpikin kultapussi hänen
turkintaskuissaan painoi noin kaksikymmentä naulaa. Hänellä oli
kultahiekkaa mukanaan sen verran, minkä hän tarvitsi voidakseen maksaa
tuoreet munat. Hän ei aikonutkaan maksaa näitä kolmeatuhatta. Hän
tiesi, että ne olivat pilaantuneita. Mutta mistä hän tiesi, että ne
olivat pilaantuneita? Mitä arvelet siitä?"
Shorty kokosi korttinsa ja aikoi ryhtyä niitä jälleen sekoittamaan,
mutta keskeytti sen. "Hm ... se on hyvin helppo selittää. Siihen voi
lapsikin vastata. Me häviämme seitsemäntoistatuhatta ja Wildwater
voittaa seitsemäntoistatuhatta. Gautereaux'n kananmunat olivat
Wildwaterin. Haluatko vielä muutakin tietää?"
"Haluan. Miks'et sinä kaiken järjen nimessä ottanut selvää siitä,
olivatko munat tuoreita, ennen kuin maksoit."
"Yhtä helppo kysymys vastata kuin edellinenkin. Gautereaux asetti
puukon kurkulleni; minulle ei jäänyt aikaa tutkia munia. Minun oli
kohta lähdettävä rahtaamaan niitä tänne, jotta ennättäisin
kaupantekoon. Ja anna minun nyt tehdä sinulle eräs kohtelias kysymys,
Smoke. Minkä nimiseksi sinä sanoitkaan tämän trustiaatteen ehdottajaa?"