Seuraavana aamuna Smoke oli Slavovitshilla näytelmän todistajana. Hän
istui Wildwaterin vieraana Lucille Arralia lähinnä olevassa pöydässä.
Näytelmä esitettiin melkein hiuskarvalleen niin kuin oopperalaulajatar
oli ennustanut.
"Ettekö ole vieläkään saaneet kananmunia?" kysyi Lucille Arral
tarjoilijalta valittavalla äänellä.
"Emme, madame", vastasi toinen. "Väitetään jonkun ostaneen jok'ainoan
kananmunan Dawsonista. Herra Slavovitsh on koettanut saada ostetuksi
jonkin verran erityisesti teitä varten. Mutta mies, joka edustaa
trustia, ei halua antaa."
Siinä samassa Wildwater viittasi isännän luokseen, laski toisen kätensä
hänen olalleen ja painoi hänen päänsä alas. "Kuulkaahan, Slavovitsh",
kuiskasi Wildwater käheällä äänellä, "lähetin eilisiltana teille pari
tusinaa. Missä ne ovat?"
"Ruokasäiliössä, aivan kaikki, lukuunottamatta niitä kuutta, mitkä olen
valinnut teitä varten."
"En halua niitä itselleni", kuiskasi Wildwater vielä hiljemmin.
"Käristäkää ne ja tarjotkaa neiti Arralille."
"Teen sen itse", vakuutti Slavovitsh.
"Älkääkä unohtako -- teidän on esitettävä samalla kunnioittavat
terveiseni", sanoi Wildwater lopuksi ja hellitti otteensa isännän
olkapäästä.
Kaunis Lucille Arral silmäili haluttomana edessään olevaa
kinkkukäriste- ja perunamuhennosannosta, kun Slavovitsh asetti hänen
eteensä kaksi käristettyä kananmunaa.
"Herra Wildwater lähettää kunnioittaen terveisiä", kuulivat
naapuripöydän vieraat isännän sanovan.
Smoke tunnusti itsekseen, että joka ilme Lucille Arralin näyttelyssä
oli erinomainen: nopea ilon välähdys hänen kasvoillaan, pään voimakas
käännös ja tahaton alku hymyilyyn, jota hän pidätti vain suurenmoisella
itsehillinnällä, kun hän päättävästi käänsi katseensa jälleen
ravintoloitsijaan, jotakin sanoen.
Smoke tunsi, miten Wildwaterin mokkasiini potkaisi häntä pöydän alitse.
"Syököhän hän ne -- siitä on kysymys -- syököhän hän ne?" kuiskasi
nuori jättiläinen tuskaisen jännityksen vallassa.
Ja syrjäsilmällä katsoen he näkivät Lucille Arralin epäröivän, melkein
sysäävän lautasen luotaan ja sitten kumminkin lankeavan kiusaukseen.
"Minä otan teiltä kananmunat", sanoi Wildwater Smokelle. "Sopimus on
voimassa. Näittekö hänet? Hän melkein hymyili. Minä tunnen hänet.
Kaikki käy hyvin. Kaksi munaa huomenna ja hän leppyy minulle ja kaikki
muuttuu hyväksi jälleen. Ellei hän olisi läsnä, puristaisin teidän
kättänne, Smoke, niin kiitollinen olen."
Smoke palasi ihastuneena kummulla olevaan majaansa, missä Shorty oli
synkän epätoivoisena panemassa pasianssia. Smoke tiesi jo vanhastaan,
että silloin, kun hänen toverinsa kaivoi kortit käsille pasianssia
pannakseen, oli tuomiopäivä tulossa.
"Talsi tiehesi äläkä hiisku minulle sanaakaan", ryöpsähti ensimmäinen
tiuskaus Smokelle.
Mutta pian Shorty purki suustaan kokonaisen sanatulvan.
"Nyt on leikki lopussa", voihki hän. "Trusti on tuhottu. Huomenna
tarjotaan munatotia jok'ainoassa kahvilassa dollarista lasi. Kenet
luulet minun tavanneen? Erään roiston, jolla on kolmetuhatta kananmunaa
-- ymmärrätkö? Juuri Forty Milesta saapuneita!"
"Ämmäin loruja", sanoi Smoke uskomatta.
"Eikä helvetissä olekaan! Minä olen nähnyt munat. Gauteraux on miehen
nimi -- iso miehenroikale, sinisilmäinen Kanadan ranskalainen Ensin hän
kyseli sinua, sitten hän vei minut syrjään ja pisti minua suoraan
sydämeen. Meidän trustimme, meidän trustimme oli saanut hänet
liikkeelle. Hän tiesi, että Forty Milessä oli ne kolmetuhatta, kiiruhti
sinne ja keinotteli ne käsiinsä. 'Näyttäkää minulle', sanoin. Ja hän
näytti. Hänen koiravaljakkonsa ja pari intiaaniajajaa ... ne olivat
rannalla, juuri Forty Milestä tulleina. Ja reissä oli suopanelikoita --
pieniä puisia suopanelikoita.
"Veimme yhden jääröykkiön taakse keskijoelle ja avasimme sen. Munia!
Täynnä munia, kaikki höylänlastuihin pakattuina. Smoke, nyt me saamme
kumpikin rökkiimme. Pelimme on lopussa. Tiedätkö, mitä sen roiston
omatunto sieti sanoa minulle? Että saisimme ostaa ne kaikki kymmenen
dollarin hinnasta kappaleelta. Hän laati ilmoituksen, että munia oli
myytävänä. Hän sanoi, että meillä oli etuoikeus ostoon kello kymmenestä
kahteen, mutta ellemme tekisi kauppoja siihen mennessä, hän antaisi
hinnan nousta kuin paperileija."
"Sepä hyvä", sanoi Smoke hilpeästi. "Tuki suusi silmänräpäykseksi
ja anna minun ajatella. Nyt on toimittava ripeästi ja hyvässä
yhteisymmärryksessä -- muuta ei tarvita. Minä kutsun Wildwaterin tänne
kello kahdeksi munia noutamaan. Sinä ostat Gautereaux'n kananmunat.
Tietenkin tingit. Vaikkapa maksaisit kymmenenkin dollaria kappaleesta,
ostaa Wildwater ne kyllä samasta hinnasta. Jos saat halvemmalla --
hyvä, silloin ansaitsemme. Pidä huoli siitä, että munat ovat täällä
lyönnilleen kahdelta."
"Kuulehan, Smoke", huusi Shorty hetken perästä kumppanilleen, joka
asteli alas mäeltä. "Parasta on sinun ottaa sateenvarjo mukaasi. En
hiukkaakaan hämmästyisi, vaikka takaisin tullessasi sataisi kananmunia
taivaan täydeltä."