Shortyn pasianssi oli kuusitoista kertaa kieltäytynyt menemästä tasan,
ja Smoke oli juuri illallisvalmisteluissa, kun eversti Bowie koputti
ovea, antoi Smokelle kirjeen ja käänsi kulkunsa kotimajalleen.
Kirje oli Wildwaterilta, ja Smoke luki sen ääneen:
"Rakkaat ystävät Smoke ja Shorty!
Minulla on ilo kutsua teidät illalliselle tänään Slavovitshin
ravintolaan. Neiti Arral tulee, samoin Gautereaux. Hän ja minä
olimme yhtiömiehinä Circle Cityssä viisi vuotta takaperin. Hän
on kunnon mies ja tulee olemaan marsalkkana häissämme. Mutta
muistaessani: sananen munista. Ne tulivat tänne jo neljä
vuotta sitten. Ne olivat pilaantuneita jo silloin. Ne olivat
pilaantuneita, kun ne lähetettiin Kaliforniasta. Ne ovat aina
pilaantuneita. Ne lojuivat yhden talven Carlukissa ja toisen
Nutlikissa ja viimeksi talven Forty Milessä, jonne ne myytiin
makasiininvuokrahinnasta. Tämän talven ne ilmeisesti ovat
Dawsonissa. Älkää säilyttäkö niitä lämpimässä huoneessa.
Lucille sanoo, että tämä tarina teistä, hänestä ja minusta on
puhaltanut pienen elämänkipinän Dawsoniin.