Mikään trusti ei ole toiminut ripeämmin kuin ystävysten. Kolmessa
päivässä oli jokainoa tiedossa oleva kananmuna Dawsonista joutunut
joitakin kymmeniä lukuunottamatta Smoken ja Shortyn käsiin.
Ne munatusinat, joita he eivät vielä olleet saaneet, olivat kahden
henkilön hallussa. Toinen, jonka kanssa Shorty oli neuvotteluissa, oli
intiaanivaimo, jonka tupa sijaitsi kummulla sairaalan takana.
"Tänään minä kiristän ne siltä", ilmoitti Shorty seuraavana aamuna.
"Pese sinä astioita, Smoke. Tulen tuiskuna takaisin, ellen halkea
harmiin hänelle rahoja pulittaessani. Miehistä selviäminen ei ole
temppu eikä mikään. Mutta vihoviimeisen naisväki -- niiden taito tenätä
vastaan ostajalle on suorastaan liikuttava."
Kun Smoke iltapäivällä palasi majaan, oli Shorty polvillaan lattialla
ja hieroi linjamentilla Sallyn häntää, ja hänen ilmeensä näytti enemmän
kuin epäilyttävän viattomalta.
"No, millainen on menestys ollut?" tiedusteli Shorty kylmäkiskoisesti
usean minuutin mentyä.
"Ei kehuttava", vastasi Smoke. "Miten luonnisti sinua intiaanieukon
luona?"
Shorty nyökäytti rehentelevästi päätään pöydällä olevaa peltikannua
kohti, joka sisälsi munia. "Mutta maksoivat seitsemän dollaria
kappale", tunnusti hän hierottuaan runsaan minuutin välillä koiran
häntää. "Minä tarjosin lopuksi kymmenen dollaria", sanoi Smoke, "ja se
sanoi jo myyneensä munansa. Näyttää pahalta, Shorty. Joku muukin on
liikkeellä. Niistä kahdestakymmenestäkahdeksasta kananmunasta voi
koitua meille paljon kiusaa. Näetkö, trustin menestys riippuu siitä,
että saa käsiinsä jok'ainoan..."
Hän keskeytti lauseensa ja tuijotti toveriaan. Shortyssa oli tapahtunut
ilmeinen muutos. Hän sulki linjamenttipullon, kuivasi hitaasti ja
huolellisesti kätensä Sallyn turkkiin, kohosi pystyyn, käväisi majan
nurkkauksella lämpömittaria tarkastamassa ja tuli takaisin. Hän puhui
matalalla, ilmeettömällä, teennäisen kohteliaalla äänellä.
"Olepa ystävällinen ja sano minulle vielä kerta, miten paljon oli
munia, joita mies kieltäytyi sinulle myymästä?" kysyi hän.
"Kaksikymmentäkahdeksan."
"Hm", sanoi Shorty itsekseen ja nyökäytti päätään hyväksyvästi. Sitten
hän silmäili pidätetyllä suuttumuksella kamiinaa. "Smoke, meidän on
hankittava uusi kamiina. Tuo on jo palanut rauskaksi, emmekä enää saa
noetonta leivänmurua suuhumme sen tuprutukselta."
"Anna kamiinan olla aloillaan", käski Smoke, "ja sano, mitä mietit."
"Mitäkö mietin? Tahdotko tietää, mitä minä mietin? Siis, olepa hyvä ja
katso kauniilla silmälläsi pöydällä olevaa kannua. Näetkö sen?"
Smoke nyökkäsi.
"Sanon sinulle erään seikan, vain yhden seikan. Tieteellisen
täsmällisesti kannussa on kaksikymmentäkahdeksan munaa, ei enempää eikä
vähempää, ja ne maksavat kukin seitsemän isoa, pyöreätä dollaria. Jos
välttämättä haluat lisäselvitystä, olen nöyrin palvelijasi ja osaan sen
sinulle antaa."
"Julista julki."
"Se roisto, jonka kanssa hieroit kauppoja, on kookas, romuluinen
intiaani. Eikö niin?"
Smoke nyökkäsi ja jatkoi nyökäyttelyään joka kysymykseen.
"Mieheltä on puuttunut toinen poskenpuolikas, sen jälkeen kuin
harmaakarhu sitä hiukan hyväili. Eikö niin? Hän on koirakauppias,
niinhän? Hänen nimensä on Arpi-Jim. Enkö ole oikeassa? Oletko pysynyt
perässä?"
"Tarkoitat, että olemme tarjonneet..."
"Kilpaa keskenämme. Ihan ihkasen varmasti. Se eukko on miehen vaimo, ja
ne asuvat kummulla sairaalan takana. Minä olisin saanut ne kahden
dollarin kappalehinnalla, ellet sinä olisi pistänyt sormiasi väliin."
"Samalla hinnalla olisin minäkin saanut", nauroi Smoke, "jos olisit
pysynyt nahoissasi. Mutta se on aivan yhdentekevää. Nyt me tiedämme
olevamme markkinain herroina. Se on pääasia."
Shorty käytti seuraavan tunnin kirjallisiin töihin: tuhenteli
lyijykynännykeröllä kolme vuotta vanhan sanomalehden reunoja, ja mitä
mutkikkaampia ja kuvakirjoituksellisempia hänen numeronsa olivat, sitä
kirkkaammin hänen näkötaulunsa paistoi.
"Siinä se nyt on", sanoi hän lopuksi. "Mahtavaa! Uskotko. Annahan minun
lukea lopputulos. Sinulla ja minulla on nyt yhteensä täsmälleen
yhdeksänsataa seitsemänkymmentä kolme kananmunaa. Ne maksavat meille
pilkulleen kaksituhatta seitsemänsataa kuusikymmentä dollaria,
jos laskemme yhden kultahiekkaunssin kuudeksitoista dollariksi
emmekä peri palkkaa hankkimisajasta. Jos annamme Wildwaterin
maksaa kymmenen dollaria munasta, ansaitsemme kuusituhatta
yhdeksänsataaseitsemänkymmentä dollaria puhdasta. Voimme sanoa sitä
aritmetiikaksi, jos joku tulee kysymään sinulta sen nimeä. Ja minä saan
puolet! Anna minun puristaa kättäsi, Smoke. Olen niin kiitollinen, että
kiitollisuus kuohuu kuolana suustani."