"Hei, Shorty!" huusi Smoke pääkadun poikki toverilleen, joka taivalsi
siellä tiukkaan, huojuvaan tapaansa, kainalossa paljas pullo, jonka
sisällys oli jäätynyt. Smoke meni hänen luokseen.
"Missä olet ollut koko aamupäivän? Olen etsinyt sinua kaikkialta."
"Lääkärillä", vastasi Shorty ja näytti pulloa. "Sallyn laita on hiukan
hullusti. Syöttäessäni eilisiltana koiria näin, että sen häntä- ja
kylkikarvat olivat ruvenneet lähtemään. Lääkäri sanoo..."
"Mitä se minua liikuttaa", keskeytti Smoke kärsimättömästi. "Minä
tahdon, että..."
"Mikä sinun on?" kivahti Shorty ihmetellen. "Sally menettää kaikki
karvansa tässä pakkasessa. Koira on sairas, sanon minä. Lääkäri..."
"Sally odottakoon. Kuulehan, kun sanon..."
"Se ei voi odottaa, sanon minä. Se olisi eläinrääkkäystä. Koira
paleltuu. Mikä hitto sinua riivaa? Onko Monte-Criston valtaus
osoittautunut rikkaaksi?"
"Sitä en tiedä. Mutta pyydän sinua tekemään erään palveluksen."
"Mielelläni sen teen", sanoi Shorty alttiina, heti leppyneenä ja
myöntyväisenä. "Mikä se on? Anna kuulua."
"Pyydän, että menet ostamaan minulle kananmunia..."
"Viivana, ja kölninvettä ja riisipuuteria, kunhan sanot sanankin. Ja
sillä välin kadottaa Sally-parka viimeisenkin karvansa. Kuulehan,
Smoke, jos aiot ruveta rehentelemään, saatat ostaa koreasti itsekin
kananmunasi. Minä tyydyn kyllä sianlihaan ja papuihin."
"Aionkin ostaa, mutta sinun on autettava minua, niin että pidä suusi
kiinni nyt, Shorty. Minulla on puhevuoro. Mene heti Slavovitshille.
Maksa vaikka kolme dollaria, mutta osta häneltä kaikki."
"Kolme dollaria!" voivotteli Shorty. "Ja viimeksi eilen kuulin, että
hänellä on ainakin seitsemänsadan varasto. Kaksituhattasata dollaria --
kananperunoista! Ei, kuulehan, Smoke, sanon sinulle erään seikan. Mene
heti lääkärille. Hän auttaa sinua. Minulla on muutakin tehtävää kuin
tässä seisominen."
Hän lähti liikkeelle, mutta Smoke tarrasi häntä olkapäihin, seisahdutti
ja pyöräytti hänet takaisin.
"Minä voisin tehdä vaikka mitä puolestasi", vakuutti Shorty tosissaan.
"Jos sinulla olisi nuha ja kumpikin käsivartesi olisi poikki, istuisin
yötä päivää nenääsi niistämässä. Mutta minut saa toimittaa heti
helvettiin, jos tuhlaan kaksituhattasata dollaria ostaakseni
kananperunoita sinulle tai jollekulle muulle kaksijalkaiselle."
"Eiväthän ne dollarit ole sinun omiasi, vaan minun, Shorty. Aion ryhtyä
erääseen liikeyritykseen. Aion ostaa jok'ainoan kananmunan Dawsonista,
Klondykesta, Yukonilta. Minulla ei ole nyt aikaa kertoa sinulle
yksityiskohtia. Ne saat kuulla myöhemmin, samoin kuin jakaa voiton, jos
haluat. Mutta nyt on munien hankkiminen kysymyksessä. Riennä
Slavovitshille, kuin jo olisit perillä, ja osta häneltä kaikki."
"Mitä minä sanon hänelle? Hän ymmärtää kyllä, etten aio pistää niitä
mahaani."
"Älä sano hänelle mitään. Rahat puhuvat. Hän myy niitä kahdella
dollarilla kappaleen keitettyinä. Tarjoa hänelle aina kolmeen asti
raaoista. Jos hän käy uteliaaksi, sano ryhtyväsi perustamaan
kanatarhaa. Minun täytyy saada hänen kananmunansa. Ja jatka sitten
etsimistä, nuuski ja osta jokainoa kananmuna Dawsonista. Ymmärrätkö?
Osta! Pienessä osuuskaupassa viistoon vastapäätä Slavovitshia on
muutamia. Osta ne. Minä lähden Klondyke Cityyn. Siellä on muuan
kipeäjalkainen, vararikon partaalla oleva ukko, jolla on
kuutisenkymmentä. Minä hankin hänelle matkalipun ja itselleni hänen
kananmunansa. Ja väitetään, että sahan takana asuvalla, mokkasiineja
valmistavalla eukolla on parikymmentä."
"No, hyvä on, olkoon niinkuin sanot, Smoke. Mutta Slavovitsh tuntuu
olevan mehukkain sitruuna, mitä meillä on puserrettavana. Kokoan ensin
pienet erät ja lopuksi puristan hänet aivan tyhjäksi."
"Hyvä on. Pidä kiirettä. Illalla selitän sinulle suunnitelman."
Mutta Shorty heilutti pulloa. "Ensin lääkitsen Sallyn. Sen aikaa saavat
kananmunat odottaa. Ja ellei niitä ole jo sukupuuttoon syöty, ei niitä
myöskään syödä sillä välin kun minä hoitelen sairasta koiraparkaa, joka
on pelastanut meidän kummankin hengen paljon useammin kuin kerran."