Eversti Bowie asui, kuten suuripalkkaisen asiantuntijan ja Guggenheimin
suuren liikkeen edustajan tulikin, eräässä puutalossa, joka oli
Dawsonin kaikkein uhkeimpia. Se oli kaksikerroksinen ja tehty
käsinveistetyistä hirsistä. Siihen mahtui avara ruoka- ja
seurustelusali, jota ei käytetty minään muuna huoneena.
Siellä oli pöydän alla permannolla isoja karhunnahkoja ja seinillä
hirvien ja peurojen sarvia. Siellä humisi avoin takka ja iso,
puilla lämmitettävä kamiina. Ja siellä Smoke tapasi Dawsonin
yhteiskunnan valiot -- ei pelkkiä äskenleivottuja miljonäärejä, vaan
kaivoskaupunkiin kaikesta maailmasta tulleen väestön äärimmäisen
kermakerroksen -- miehiä sellaisia kuin tutkija ja kirjailija Warburton
Jonesin, ratsastavan poliisin kapteeni Consadinen, luoteisen territorin
kultakomissaarin ja paroni von Schroederin, erään keisarin suosikin,
jolla oli kansainvälinen maine kaksintaistelijana.
Ja siellä Smoke tapasi Joy Gastellin huikaisevassa iltapuvussa.
Ennen Smoke oli nähnyt hänet ainoastaan matkoilla turkit yllä ja
hirvennahkaiset jalassa. Päivällispöydässä Smoke huomasi istuvansa Joyn
vieressä.
"Tunnen olevani kuin kala kuivalla maalla", teki Smoke tunnustuksen.
"Minä sitä paitsi en ole koskaan edes uneksinut, että moista itämaista
loistoa on Klondykessa. Katsokaapa vain tuota von Schroederiä. Hänellä
on oikein päivällispuku, ja Consadine on saanut tärkkipaidan. Panin
merkille, että hänellä on samalla hirvennahkaiset jalassa. Mitä pidätte
minun puvustani?"
Hän liikutteli olkapäitään kuin siivoaisi sulkiaan, jotta miellyttäisi
Joyta.
"Minusta näyttää, kuin olisitte käynyt rotevammaksi vuoriston yli
tultuanne", nauroi Joy.
"Niin ei ole laita. Arvatkaa uudestaan."
"Puku on tehty jollekin toiselle."
"Sattui paikalle. Ostin sen eräältä A. C.-yhtiön kirjanpitäjältä."
"On häpeä, että kirjurit ovat niin kapeaharteisia", sanoi Joy
osaaottavasti. "Ja te ette ole sanonut, mitä pidätte minun puvustani."
"Sitä en osaa sanoa. Olen häikäistynyt. Olen ollut kulkusalla liian
kauan. Moiset asiat tekevät minuun yllättävän vaikutuksen, arvannette.
Olen aivan unohtanut, että naisella on käsivarret ja olkapäät. Kun näin
teidät viime kerralla Squaw Creekillä --"
"Silloin olin squaw, intiaaninainen", keskeytti Joy.
"En aikonut sanoa niin. Muistan keksineeni Squaw Creekillä, että teillä
oli jalat."
"Ja minä en voi unohtaa koskaan, että te pelastitte jalkani", sanoi
tyttö. "Olen odottanut saavani nähdä teidät ja kiittää teitä --" (Smoke
kohautti vältellen olkapäitään.) "Ja siinä on syy, minkä tähden olette
täällä tänä iltana."
"Pyysitte everstiä kutsumaan minut?"
"En! Rouva Bowie pyysi. Ja minä pyysin rouvan toimittamaan teidät
pöytätoverikseni. Ja nyt on minulla sopiva aika. Jokainen juttelee.
Kuunnelkaa älkääkä keskeyttäkö. Tunnette Mono Creekin!"
"Tunnen."
"Se on nyt havaittu rikkaaksi -- pelottavan rikkaaksi. Vakuutetaan,
että kukin valtauspalsta on miljoonan ja enemmänkin arvoinen. Siellä
asetettiin rajat vasta toissa päivänä."
"Muistan rynnäkön."
"Hyvä. Koko joki on nyt merkitty, ja sen sivujoet myös. Mutta
pääjoella on palsta numero kolme löytöpaikan alapuolella vielä
rekisteröimättä. Joki oli Dawsonista niin kaukana, että komissaari
määräsi rekisteröimisajaksi kuusikymmentä päivää palstanrajain
määräämisestä lukien. Jokainen palsta tuli rekisteröidyksi, paitsi
numero kolme alhaalla. Cyrus Johnson oli paaluttanut sen itselleen.
Siihen se jäi. Cyrus Johnson katosi. Kukaan ei tiedä, kuoliko hän vai
menikö alas- tai ylöspäin virtaa. Kuuden päivän kuluttua hänen
rekisteröimisoikeutensa päättyy. Kuka sitten paaluttaa sen palstan ja
saapuu ensimmäisenä Dawsoniin rekisteröittämään sen, hän saa sen."
"Mutta miksei sitä tiedä jokainen?" kysyi Smoke epäilevästi.
"Alkavat jo tietää. Ovat pitäneet pitkän ajan sitä salassa, ja vasta
nyt se tulee ilmi. Seuraavan vuorokauden kuluessa kohoaa hyvien
koiravaljakoiden arvo kovasti. Teidän on lähdettävä täältä heti
päivällisen päätyttyä ja niin soveliaalla tavalla kuin voitte. Olen
järjestänyt sen. Eräs intiaani tuo teille kirjeen. Te luette sen,
olette hämmästyvinänne, teette anteeksipyynnöt ja lähdette."
"Minä ... hm ... en käsitä."
"Hölmö!" pääsi tytöltä puoliksi kuiskauksena. "Teidän on mentävä ja
hankittava tänä iltana koiravaljakoita. Minä tiedän kaksi. Sitten on
teillä oma koiravaljakkonne. Ja teidän on ostettava vielä lisää. Siinä
tehtävänne tänä iltana. Ostakaa parhaat. Siinä kilpailussa voittavat
koirat yhtä hyvin kuin miehet. Matka on satakymmenen mailia, ja teidän
on saatava vaihtaa koiravaljakkoa niin usein kuin mahdollista."
"Oh, huomaan teidän tahtovan, että lähtisin leikkiin", sanoi Smoke
pitkäveteisesti.
"Ellei teillä ole rahaa koirien ostoon, niin minä --", sanoi Joy, mutta
ennen kuin hän oli saanut lauseen loppuun, sieppasi Smoke puhevuoron.
"Voin ostaa koirat. Mutta -- hm -- ettekö pelkää, että se on uhkapeliä?"
"Voitettuanne pyöräpelissä Elkhornin ravintolassa", vastasi Joy, "en
pelkää, että te pelkäätte. Kyseessä on urheiluyritys, jos tahdotte niin
sanoa. Kilpailu miljoonasta dollarista. Saatte siinä vastaanne eräitä
tämän seudun jykevimpiä koirien ajajia ja retkeilijöitä. He eivät ole
lähteneet vielä raiteille, mutta huomenna tähän aikaan he ovat täydessä
touhussa. Koirista maksetaan silloin niin paljon kuin rikkaimmat voivat
maksaa. Iso-Olaf on kaupungissa. Hän on tämän seudun tuhoisimpia
koirien ajajia. Jos hän lähtee kilpailemaan, niin hän on vaarallisin
vastustajanne. Arizona-Bill on toinen. Hän on ollut vuosikausia
kuorma-ajurina ja postinkuljettajana. Ammattilainen siis alallaan. Jos
hän ottaa osaa, keskittyy huomio häneen ja Isoon-Olafiin."
"Ja te haluatte, että minä lähden mukaan jonkinlaisena 'mustana
hevosena' -- tuntemattomana kilpailijana?"
"Aivan niin, ja sillä on etunsa. Teidän ei luulla kestävän kilpailua.
Ette ole ollut vielä vuottakaan täällä. Kukaan ei ota huomioon teitä,
ennen kuin saavutte kotiin ihan etunenässä."
"Paluumatkallako 'mustan hevosen' on näytettävä, että on
ensiluokkaisessa kunnossa?"
Joy nyökkäsi ja jatkoi vakavasti:
"Muistakaa, etten anna itselleni anteeksi kepposta, minkä tein teille
Squaw Creekin valtauksessa, ennen kuin voitatte tämän Monon palstan
itsellenne. Ja jos kukaan voi voittaa vanhat kullanetsijät tässä
kilpailussa, niin te olette se mies."
Niin Joy sanoi. Smoke tunsi lämpöä kaikkialla, niin päässään kuin
sydämessään. Hän suuntasi Joyhin nopean ja tutkivan katseen,
tahdottoman ja vakavan, ja sinä hetkenä, jona Joyn katse tapasi
vakavana hänen silmänsä, näytti hänestä, että se katse ilmaisi jotakin
tuhansia kertoja tärkeämpää kuin oli se valtaus, minkä Cyrus Johnson
oli jättänyt rekisteröimättä.
"Minä teen sen", sanoi Smoke. "Voitan sen."
Joyn silmissä oleva iloinen loiste näytti lupaavan suuremman palkinnon
kuin Monon palstan kaikki kulta oli. Smoke äkkäsi, että Joy laski
kätensä polvelleen, joka oli lähinnä Smoken polvea. Smoke ojensi
pöytäliinan alle oman kätensä, ja se sai siellä piilossa naisen kädestä
lujan puristuksen, joka pani toisen lämpöaallokon vyörymään hänen
lävitsensä.