"Huh! Oletpa saanut hauskat retaleet!" Shorty tarkasteli toveriaan ja
tekeytyi moittivan näköiseksi. Smoke koetti turhaan silitellä ryppyjä
pois housuista, jotka hän oli juuri vetänyt jalkaansa, ja oli äreissään.
"Sataviisikymmentä koko vaatekerta", vastasi Smoke. "Myyjä oli melkein
minun kokoiseni. Puku oli mielestäni huomattavan halpa. Mutta mikä
sinua oikeastaan jurnuttaa?"
"Mikäkö? Minuako? Oh, ei niin mikään. Muistui juuri mieleeni eräs mies.
Hän oli olevinaan lihansyöjä. Hän tuli jääröykkiöiden keskellä
jäälautalla Dawsoniin. Ei ollut muonaa miehellä. Alusvaatteita oli yksi
kerta, naarmuuntuneita mokkasiineja yksi pari, yhdet päällyshousut,
jotka olivat sen näköiset kuin olisivat olleet 'Hesperuksen'
haaksirikossa. Hyvin hauska julkipuoli, toveri. Soman kaunis
julkipuoli! Kuulehan --"
"No, mitä nyt?" kysyi Smoke äreästi.
"Mikä sen tytön nimi on?"
"Ei se ole mikään tyttö, hyvä mies. Minun on mentävä eversti Bowien luo
päivällisille, jos tahdot tietää. Se sinua harmittaa, Shorty. Olet
kateissasi, kun minä menen hienoston seuraan eikä sinua ole kutsuttu."
"Etkö myöhästy hiukan?" kysyi Shorty osaaottavaisesti.
"Mitä tarkoitat?"
"Myöhästyt päivällisiltä. Syövät illallista, ennen kuin olet siellä."
Smoke oli antamaisillaan taitavan ja ivallisen selityksen, mutta äkkäsi
samalla vilahduksen Shortyn silmässä ja jatkoi pukeutumistaan.
Näppäryytensä menettäneillä sormillaan hän sitoi kaulaliinan
merimiessolmuun, puuvillakankaisen paitansa kauluksen alle.
"Toivon, etten olisi lähettänyt kaikkia tärkkipaitojani
pesulaitokseen", mutisi Shorty osaaottavaisesti. "Olisin voinut auttaa
sinua."
Sitten Smoke koetti kiskoa kenkiä jalkaansa. Vahvat villasukat eivät
mahtuneet kenkiin. Hän katsoi vedoten Shortyyn, mutta tämä pudisti
päätään.
"Ei ole. Enkä antaisi lainaksi, jos olisi ohkaiset sukat. Kiskaise
hirvennahkaiset käpäliisi, hyvä mies. Palelluttaisit varmasti varpaasi
tuollaisissa narrimaisen ohkaisissa kengissä."
"Maksoin niistä viisitoista dollaria välikädelle", voivotteli Smoke.
"Oletan, ettei sinne tule yhtään miestä, jolla ei ole hirvennahkaisia."
"Mutta siellä on naisia, Shorty. Saan istua pöytään ja syödä oikeiden
elävien naisten kanssa -- rouva Bowien ja useiden muiden kanssa, niin
sanoi eversti minulle."
"Eivät hirvennahkaiset vie heiltä ruokahalua", oli Shortyn päätelmä.
"Kummallista, mitä se eversti tahtoo sinusta?"
"En tiedä, ellei hän ole kuullut, että olen löytänyt Surprise-järven.
Sen kuivaaminen vaatii kokonaisen omaisuuden, ja Guggenheimit haluavat
sijoittaa pääomia."
"Luulenpa samaa. Vedä vain hirvennahkaiset jalkaasi. Hop hop! Tuo
hännystakkisi on kovin ryppyinen, ja se on sinulle sauman verran liian
soukka. Saat olla varuillasi. Jos syöt kovasti, niin takkisi halkeaa.
Ja jos naisihmiset pudottavat nenäliinojaan, älä kumarru ottamaan ylös
niitä. Älä ota ylös niitä. Tee mitä teetkin, älä sitä."