Oli tullut pimeä. Kolme tuntia sen jälkeen saapuivat vainaja, Smoke ja
hänen vangitsijansa Two Cabinsiin. Tähtien tuikkeessa Smoke saattoi
havaita tusinan tai enemmän äskettäin rakennettuja hökkeleitä, jotka
olivat tasanteella virran lähellä isomman ja vanhemman mökin ympärillä.
Tuojat työnsivät hänet tähän vanhaan mökkiin. Hän huomasi, että siinä
asui eräs nuori jättiläinen, hänen vaimonsa ja vanha sokea mies. Vaimo
oli roteva ihminen ja julkeata lajia. Hänen miehensä sanoi häntä
"Lucyksi." Vanha mies oli ollut, kuten Smoke sai tietää myöhemmin,
vuosikausia otusten pyydystäjänä Stewartin varrella. Hän oli käynyt
auttamattomasti sokeaksi viime talvena. Smoke kuuli myöskin, että
nykyisen "kahden mökin" leirin olivat rakentaneet kaksitoista miestä,
jotka olivat saapuneet viime syksynä kuudella veneellä, elintarpeita
niiden lastina. He olivat tavanneet tuon sokean pyydystäjän täällä Two
Cabinsissa ja rakentaneet hänen mökkinsä ympärille itselleen hökkelit.
Myöhemmin oli tullut koiravaljakoilla jäitä myöten lisää. Ruokavaroja
oli leirissä runsaasti. Oli löydetty myös koko hyvin antava kultakerros.
Kaikki Two Cabinsin miehet olivat kokoontuneet viidessä
minuutissa huoneeseen. Smoke oli työnnetty yhteen nurkkaan ja
jätetty sinne syrjään. Hänen kätensä ja jalkansa oli köytetty
kapeilla hirvennahkaisilla hihnoilla. Hän laski huoneessa olevan
kolmekymmentäkahdeksan miestä, karkeata joukkoa Yhdysvaltain rajoilta
tai Ylä-Kanadan retkeilijöitä. Hänen vangitsijansa kertoivat tapahtuman
yhä uudelleen ollen kukin kiihottuneen ja vihaisen ryhmän keskellä.
Kuului ärähdyksiä: "Nirri pois heti -- mitä siinä odottamista!" Ja
kerran saatiin eräs irlantilainen vain väkivoimin pidätetyksi, kun hän
aikoi hyökätä avuttoman vangin kimppuun antaakseen hänelle viimeisen
iskun.
Miesten lukumäärää laskiessaan Smoke huomasi tutut kasvot. Siellä oli
Breck, sama mies, jonka veneen hän oli laskenut koskien läpi. Häntä
kummastutti, kun Breck ei tullut puheille, mutta ei hänkään ollut
tuntevinaan Breckiä. Kun tämä sittemmin kasvojaan varjostaen antoi
hänelle merkitsevän viittauksen, ymmärsi hänkin.
Mustaparta, jota Smoke oli kuullut sanottavan Eli Hardingiksi, lopetti
keskustelun siitä, oliko vanki tapettava heti vai ei.
"Olkaa alallanne", huusi hän. "Malttakaa mielenne. Se mies kuuluu
minulle. Minä sen otin kiinni ja toin tänne. Toin hänet tänne, jotta
hänet tutkittaisiin ja tuomittaisiin puolueettomasti, ja, jumaliste,
hänen asiansa käsitellään puolueettomasti. Hän on sidottu lujasti ja
varmasti. Työntäkää hänet lavalle maata aamuun asti. Pidetään huomenna
oikea tutkinto ja tuomitaan."