Neljä päivää myöhemmin hän teki tulta pienessä laaksossa jäätyneen
virran rannalla ja suojaavain kuusten alla. Siellä jossakin valkoisessa
järjestyksettömässä valtakunnassa, jonka hän oli jättänyt taakseen, oli
Surprise-järvi -- jossakin, hän ei tietänyt, missä. Sata tuntia
kestänyt rasittava taivallus ja harhailu läpinäkymättömässä lumipyryssä
olivat näet hämmentäneet hänen suuntakäsityksensä. Hän ei tietänyt,
mistäpäin oli lähtenyt. Hän ei tietänyt varmasti, oliko kulunut viikko
vai neljä päivää. Hän oli nukkunut koirien kanssa, kamppaillut matalain
ylänköjen poikki, joiden lukumäärän oli unohtanut, seurannut
mutkittelevia ja kammottavia rotkoja, jotka olivat päättyneet
umpi periin, ja kahdesti saanut tehdyksi tulen ja sulattanut jäätynyttä
hirvenlihaa. Ja täällä hän nyt oli hyvin syöneenä ja hyvässä
leiripaikassa. Mutta Surprise-järvi oli häneltä piilossa yhtä varmasti
kuin se oli ollut piilossa kaikilta sitä entisinä aikoina etsineiltä.
Puoli päivää kuljettuaan tätä jokea alaspäin hän joutui laaksoon, jossa
oli leveä virta. Hän päätteli, että se oli McQuestion. Siellä hän ampui
hirven. Virtaa alaspäin käännyttyään hän pääsi jollekin rekitielle.
Tielle oli myöhemmin satanut lunta, mutta sen alla oli kulkijain
kovaksi polkema pohja. Hänen päätelmänsä oli, että McQuestionin
varrelle oli rakennettu kaksi leiripaikkaa ja että tie yhdisti ne. Two
Cabins oli siis selvästi löydetty, ja mökit olivat alempana
leiripaikkana, joten hänen oli mentävä virtaa alaspäin.
Kun hän leiriytyi sinä iltana, hän nukkui mietiskellen, keitä mahtoivat
olla miehet, jotka olivat löytäneet jälleen ne kaksi mökkiä, ja
pääsisikö hän sinne asti huomenna. Aamun ensimmäisen koitteen
valjetessa hän oli matkalla. Hänen oli helppo seurata puoliksi umpeen
mennyttä tietä. Leveillä lumikengillään hän tallasi lunta, ettei
koirien tarvinnut rehkiä.
Ja sitten tuli se odottamaton. Se tapasi hänet Joen mutkassa. Hän sai
käsityksen, että hän kuuli ja tunsi sen yht'aikaa. Pyssyn pamaus kuului
oikealta, ja luoti meni poikittain hänen hartioittensa päällitse sekä
lävisti vaatteet. Hän huojahteli lumikengissään päästäkseen tasapainoon
ja kuuli pyssyn pamahtavan toisen kerran. Tämä laukaus petti. Smoke ei
odottanut enää, vaan loikki nietosta pitkin rannalle puiden suojaan,
jonne oli satakunta jalkaa. Pyssy paukahteli yhä, ja hän teki sen
epämieluisen havainnon, että jotakin lämmintä nestettä juoksi hänen
selkäänsä pitkin.
Hän kapusi rantaäyrästä ylös ja piiloutui puiden ja pensaiden sekaan.
Koirat rähmivät mukana. Saatuaan lumikengät pois heittäytyi hän lumeen
pitkäkseen ja katseli varovaisesti. Mitään ei näkynyt. Ampuja, kuka
lieneekin ollut, oli varmaankin paneutunut pitkäkseen vastaisen
rannanpuiden suojaan.
"Ellei jotakin tapahdu hyvin pian", mutisi hän puolen tunnin kuluttua,
"niin on minun ryömittävä pois ja tehtävä tuli tai palellutettava
jalkani. Keltanaama, mitä sinä tekisit, jos makaisit pakkasessa ja
veresi uhkaisi lakata kiertämästä, samalla kuin joku koettaisi syytää
luoteja nahkaasi?"
Hän ryömi muutaman yardin taaksepäin, tallasi siellä lumen kovaksi,
tanssi ja hyppi, niin että veri palasi jalkoihin, ja saattoi sitten
kestää toisen puolituntisen. Sitten hän kuuli alhaalta joelta
erehtymättömän varmasti ajokoirien kellojen kilinää. Kurkistaessaan hän
huomasi yhden reen, joka kääntyi joen mutkassa. Siellä oli vain yksi
mies, joka ohjaili ja hoputti koiria. Smokea vavahdutti se, sillä hän
näki nyt ensimmäisen ihmisen sen jälkeen, kuin oli kolme viikkoa sitten
eronnut Shortysta. Hänen seuraava ajatuksensa oli, että tarmokas
salamurhaaja oli piilossa toisella rannalla.
Smoke vihelteli varoituksia paljastamatta itseään. Mies ei kuullut,
vaan tuli nopeasti. Smoke vihelsi taas ja entistä kimakammin. Mies
seisahdutti koiransa, kääntyi ja oli kasvot Smokeen päin, kun pyssy
pamahti. Heti sen jälkeen Smoke ampui metsään sinnepäin, mistä pamaus
kuului. Joella olleeseen mieheen oli sattunut heti ensimmäinen laukaus.
Hän hoippuili takaperoisesti rekensä luokse ollen kaatumaisillaan ja
otti köysien alta pyssyn. Kun hän koetti nostaa sitä olkaansa vasten,
kuukistui hän ja vaipui hiljaa rekeen istuvaan asentoon.
Alhaalta kuului vielä kulkusten kilinää. Mies ei liikahtanut. Joen
mutkasta tuli näkyviin kolme rekeä, joiden mukana oli puoli tusinaa
miehiä. Smoke päästi varoitushuutoja, mutta miehet olivat jo nähneet,
miten ensimmäisen reen oli käynyt, ja ryntäsivät sen luo. Toiselta
rannalta ei kuulunut enää laukauksia. Smoke lähti pois piilopaikastaan
kutsuen koirat mukaansa. Miehet huudahtelivat reen luona, ja kaksi
heistä otti käsineet pois sekä alkoi tähdätä Smokea pyssyillään.
"Tule tänne, sinä verikätinen murhaaja sieltä", komensi eräs heistä,
mustapartainen mies. "Ja heitä pyssy käsistäsi lumeen."
Smoke epäröi, heitti sitten pyssynsä ja meni luo. "Tarkasta hänet,
Louis, ja ota hänen aseensa", määräsi mustapartainen mies.
Louis, joka oli ranskalais-kanadalainen retkeilijä, kuten
muutkin neljä, totteli. Tarkastuksessa löydettiin Smokelta vain
metsästyspuukko. Se otettiin pois. Eräs miehistä päästi huudon. Hän oli
käynyt tarkastamassa tietä ja löytänyt jäljet, jotka Smoke oli tehnyt
tieltä rannalle. Hän selosti löydön.
"Minkä tähden tapoit Joe Kinaden?" kysyi mustapartainen.
"Sanon teille, etten --", alkoi Smoke.
"Äh, mitäpä hyötyä kiellosta? Tapasimme sinut verekseltä. Makasit
puiden suojassa ja väijyit häntä. Lyhyt ampumamatka. Et voinut ampua
ohi. Pierre, mene ja hae pyssy, jonka hän heitti."
"Antanette toki kertoa, mitä on tapahtunut", puolusteli Smoke.
"Kitasi kiinni!" ärähti mies hänelle. "Oletan, että pyssysi selvittää
koko jutun."
Kaikki miehet tarkastivat Smoken pyssyä, ottivat patruunat ulos ja
laskivat ne, tutkivat piipun suun ja pesäkkeen.
"Yksi ammuttu", teki mustaparta päätelmän.
Pierre haisteli pesäkettä. Hänen sieraimensa pullistuivat ja laajenivat
kuin eläimen.
"Hän on ampunut yhden aivan äsken", sanoi Pierre.
"Luoti on mennyt selkäpuolelta", sanoi Smoke. "Hänen kasvonsa olivat
minuun päin, kun häntä ammuttiin. Siitä näette, että se tuli toiselta
rannalta."
Mustaparta mietti lyhyen sekunnin tätä väitettä ja ravisti päätään.
"Ei. Ei se lyö yhteen. Käännä hänen kasvonsa toiseen rantaan päin --
siten oli, kun paukautit hänen selkäänsä. Menkää muutama poika tielle
ja katsokaa, meneekö sieltä jäljet toiselle rannalle."
Käytyään katsomassa kertoivat he, että lumi oli ihan ehjää siellä. Ei
ollut ainoatakaan lumikengänjälkeä poikki joen. Mustaparta kumartui
kuolleen puoleen ja ojentautui taas suoraksi. Hänellä oli villavaa ja
pöyheää vanua kädessään. Sitä selvitellessään hän löysi sen keskeltä
luodin, joka oli mennyt ruumiin läpi. Hän vertaili sitä ja Smoken
vyöstä ottamaansa luotia.
"Se on niin selvä, vieras, että sokeankin täytyy huomata. Luoti on
pehmeäkärkinen ja teräskuorinen; sinun luotisi on pehmeäkärkinen ja
teräskuorinen. Se on J. & T. Arms Companyn tekoa; sinun on J. & T. Arms
Companyn tekoa. Se on numeroa kolmekymmentä-kolmekymmentä, sinun on
kolmekymmentä-kolmekymmentä."
"Minua itseäni väijyttiin", sanoi Smoke. "Katsokaa reikää porkassani."
Mustaparta tarkasti sitä. Eräs toinen retkeilijä veti sillä aikaa auki
kuolleen miehen pyssyn pesäkkeen. Kaikki olivat selvillä, että sillä
oli ammuttu yksi laukaus. Tyhjä hylsy oli vielä jäljellä.
"Kirottu asia, ettei Joe-parka osannut sinuun paremmin", sanoi
mustaparta katkerasti. "Mutta hyvästi hän ampui siihen nähden, että oli
sellainen haava. Tule pois nyt."
"Tutkikaa toinen ranta ensin", vaati Smoke.
"Suusi kiinni ja tule. Puhukoot tosiasiat puolestaan."
He poikkesivat tieltä samalla kohdalla, missä Smoke oli poikennut, ja
seurasivat jälkiä rannalle ja viidakkoon.
"Tuossa hän on tanssinut saadakseen pysymään jalkansa lämpiminä",
osoitti Louis. "Tuossa hän on ryöminyt mahallaan. Tuohon hän on
painanut kyynärpäätään, kun ampui."
"Kysykää toki, kuinka tulin ampuneeksi sen laukauksen", keskeytti Smoke.
"Isken hampaat kulkkuusi, jos alat vielä soittaa suutasi. Saat vastata
kysymyksiin myöhemmin. Pysytään nyt, pojat, siivoina ja laillisina ja
kohdellaan tuota oikein ja säällisesti. Miten pitkältä arvioit meidän
tulleen, Pierre?"
"Kaksikymmentä mailia varmaan, arvelen."
"Panemme tamineet talteen ja viemme hänet ja Joe-paran takaisin Two
Cabinsiin. Oletan, että olemme nähneet ja voimme todistaa sellaista,
mikä vie hänet hirteen."