Kuudentena peli-iltana oli raja Elkhornin ravintolassa alennettu
viiteen dollariin.
"Samantekevä", vakuutti Smoke pankinpitäjälle. "Tahdon tänä iltana
kolme ja puoli tuhatta kuten tavallisesti, ja te vain pakotatte minut
pelaamaan kauemmin. Minun on saatava voittoja kaksin verroin, siinä
koko juttu."
"Miks'ette mene johonkin toiseen pöytään?" kysyi pankinpitäjä
vihaisena.
"Kun pidän tästä." Smoke katseli humisevaa kamiinaa, joka oli vain
muutaman askelen päässä. "Täällä ei sitä paitsi ole vetoa, vaan on
lämmin ja mukava."
Kannettuaan yhdeksäntenä iltana kultahiekan kotiin Shorty tuli
haltioihinsa.
"Minä lopetan tämän Smoke, lopetan", alkoi hän. "Tiedän saaneeni
kylläkseni. En näe unta. Silmäni ovat selällään. Järjestelmää ei voi
olla, mutta sinä pelaat kuin olisi sellainen. Maailma on mennyt
mäsäksi. Ei ole enää mitään säännöllistä eikä yhtenäistä. Kertomataulu
ei pidä kutiaan. Kaksi on kahdeksan, yhdeksän on yksitoista, ja kaksi
kertaa kaksi on kahdeksansataa neljäkymmentäkuusi ja -- ja -- ja --
puoli. Sinulla on järjestelmä. Numerot lyövät numeroita. Mikä ei ole,
se on, ja olematon on olevaista. Aurinko nousee lännestä, kuu on
kultasuoni, tähdet ovat säilykepurkkeja, vesi on ilmaa, minä en ole
minä, sinä olet joku muu, ja me olemme ehkä kaksosia, ellemme ole
espanjan vihreässä keitettyjä perunoita. Herätä minut! Oh! Herätä minut
valveille!"