Kun Smoke teki kolmantena peli-iltana ensimmäisen panoksensa, työnsi
pankinpitäjä hänen viisitoista dollariansa takaisin.
"Kymmenen on korkein, jolla voitte pelata", sanoi hän. "Ylin raja on
alennettu."
"Tehty mitättömäksi", ivaili Shorty.
"Ei tarvitse pelata tässä pöydässä, ellei tahdo", vastasi pankinpitäjä.
"Ja minä sanon nyt tavatessa suoraan, että mielestämme olisi parempi,
jos toverinne ei pelaisi pöydässämme."
"Pelkäättekö hänen järjestelmäänsä, heh?" härnäsi Shorty, kun
pankinpitäjä maksoi kolmesataaviisikymmentä dollaria.
"En voi sanoa uskovani mihinkään järjestelmiin, kun en tee sitä. Ei ole
koskaan ollut järjestelmää, joka olisi vaikuttanut uhkapeliin. Mutta
minä olen nähnyt muutamia kummallisia, sarjamaisia onnenpotkauksia enkä
anna tämän pankin kukistua, jos voin estää sen."
Smoke voitti edelleen ilta illalta. Hänen pelitapansa oli vaihteleva.
Asiantuntija toisensa jälkeen oli ihmistungoksessa pöydän ympärillä ja
kirjoitteli muistiin hänen panoksiaan ja numeroitaan. Yritykset hänen
järjestelmänsä selville saamiseksi menivät hukkaan. He valittelivat,
etteivät saaneet kiinni johtolangan päästä, ja vannoivat, että se oli
pelkkää onnistumista, vaikkakin laatuaan suurenmoisinta, mitä he olivat
nähneet.
Smoken vaihteleva peli pimitti heidät. Aika-ajoin hän katseli
muistikirjaansa tai teki pitkiä laskelmia. Saattoi kulua tuntikausi
hänen tekemättä yhtään panosta. Toisinaan hän otti kolme korkeinta
voittoa peräkkäin ja sieppasi tuhat dollaria tai vähän enemmän viidessä
tai kymmenessä minuutissa. Toisinaan hänellä oli taasen tapana
riputella pelimerkkejä yksitellen sinne tänne pelipöydälle ihan
tuhlaten ja kummastuttavasti, kunnes hän pallon huristaessa viimeisiä
kierroksiaan pani äkkiä korkeimman panoksen sarakkeelle, värille ja
numerolle ja voitti kaikilla kolmella. Mutta joka ilta, miten peli
vaihtelikin, Shorty kantoi kotiin hänelle kolmetuhattaviisisataa
dollaria.
"Ei siinä ole mitään järjestelmää", selitti Shorty eräässä heidän
iltakeskustelussaan, kun he olivat maata menossa. "Minä seuraan ja
seuraan peliäsi, mutta siitä ei saa selkoa. Et pelaa koskaan kahdesti
samoin. Kaikki on siinä, että sieppaat voiton, milloin tahdot, ja
milloin tahdot olla voittamatta, teet senkin tahallisesti."
"Shorty, ehkä olet lähempänä totuutta kuin luuletkaan. Olen ottanut
aika ajoin häviöitä. Se kuuluu järjestelmääni."
"Hiiteen järjestelmä! Olen puhutellut kaupungin jokaista pelaajaa, ja
he ovat viimeistä miestä myöten yhtä mieltä siitä, että järjestelmää ei
ole."
"Ja kuitenkin minä olen joka hetki valmis näyttämään heille sellaisen."
Shorty aikoi sammuttaa kynttilän, mutta pidättäytyi vielä.
"Kuulehan, Smoke. Olen tosiaankin ymmällä. Luulet ehkä, että tämä on
kynttilä. Ei ole. Enkä minäkään ole tässä. Minä olen jossakin
matkoilla, huopapeittojen sisällä, makaan selälläni suu auki ja uneksin
kaikkea tätä. Ja sinä olet se, joka puhut, yhtä vähän kuin tämä
kynttilä on kynttilä."
"Kuinka hassunkurista, että minä näen sattumalta samaa unta kuin sinä",
väitti Smoke.
"Ei se ole mitään hassua. Olet osa untani, siinä kaikki. Olen kuullut
unissani monen miehen puhuvan. Mielin sanoa sinulle erään asian, Smoke.
Pääni on menossa ihan pyörälle. Jos tämä uni pitää meitä vielä
vallassaan, niin puren suoneni poikki ja alan kirkua."