III.

"Älä kiristä liiaksi onneasi", pyyteli Shorty Smokea heidän tuvassaan

seuraavana iltana, kun Smoke teki valmistuksia lähteäkseen Elkhornin

ravintolaan. "Sinä käytit valtavan suuren määrän vihjeitä, mutta käytit

ne loppuun. Jos menet takaisin, menetät varmaan kaikki voittosi."

"Mutta olenhan sanonut sinulle, Shorty, ettei minulla ole vihjeitä. Se

on laskelmaa. Se on järjestelmä. Minä en voi hävitä."

Kun he astuivat Elkhornin ravintolaan, kääntyivät kaikkien katseet

Smokeen, ja pöydän ympärillä olevat tekivät tilaa hänelle. Hän istui

vanhalle paikalleen pöydän päähän, missä pankinpitäjäkin oli. Hänen

peluunsa oli aivan toisenlaista kuin edellisenä iltana. Puolentoista

tunnin kuluessa hän teki vain neljä panosta, mutta jokainen niistä

oli kaksikymmentäviisi dollaria ja jokainen voitti. Hän sai

kolmetuhattaviisisataa dollaria, ja Shorty kantoi kultahiekan

kotitupaan.

"Nyt on aika lakata pelaamasta", neuvoi Shorty istuessaan makuulavan

reunalla ja riisuessaan jalkineitaan. "Olet seitsemäntuhatta voitolla.

Se ihminen on hullu, joka kiristää kovemmin onneansa."

"Shorty, se olisi huvittavan hassu ihminen, joka ei käyttäisi hyväkseen

tällaista voittojärjestelmää kuin tämä minun on."

"Smoke, olet hyvin selväjärkinen poika. Olet saanut kouluopetusta. Opit

enemmän minuutissa kuin minä oppisin neljässäkymmenessätuhannessa

vuodessa. Mutta olet samalla ihan väärässä, kun sanot onneasi

järjestelmäksi. Olen ollut yhdessä ja toisessa mukana, olen nähnyt yhtä

ja toista ja sanon suoraan ja tutunomaisesti ja vakuuttavasti, että

mitään pelipankkia räjähdyttävää järjestelmää ei voi olla."

"Mutta minähän näytän sinulle sellaisen järjestelmän. Siinä ponsi on."

"Ethän toki, Smoke. Tämä on vain unennäköä. Minä nukun. Hetken päästä

minä herään, teen tulen ja laitan aamiaista."

"No, mutta tuossa on se kultapussi, sinä epäuskoinen ystävä. Punnitse

sitä käsissäsi."

Smoke heitti pullean kultapussin toverinsa polville. Se painoi

kolmekymmentäviisi naulaa, ja Shorty huomasi täydellisesti sen

rusentavan painon, kun se mätkähti hänen reisilihoilleen.

"Se on todella olevaista", jankutti Smoke pätevää mielipidettään.

"Minä näen unta, Smoke, ja sinä kummittelet minun unissani ja vaivaat

minua järjestelmilläsi. Jos pidät minusta, jos totta puhuen pidät

minusta, niin sinä vielä huudat: 'Herää, Shorty! Herää!' Ja minä herään

ja valmistan aamiaisen."

Kultaa ja kuntoa: Romaani Klondykesta · 第 32 / 100 题