Smoke kulutti vielä pitkiä tunteja ja päiviä katselemalla peliä. Sitten
tuli vihdoin ilta, jolloin hän julisti olevansa valmis. Shorty seurasi
häntä pahaa aavistaen ja hautajaissaattolaisen näköisenä Elkhornin
ravintolaan. Smoke osti siellä rullan pelimerkkejä ja asettautui pöydän
siihen päähän, jossa pankinpitäjä oli. Yhä uudelleen pantiin pallo
pyörimään, ja toiset pelaajat voittivat tai hävisivät, mutta Smoke ei
pannut vielä vaaraan ainoatakaan merkkiä. Shorty kävi kärsimättömäksi.
"Pane likoon, pane, pane!" vaati hän. "Lopetetaan nämä hautajaiset. Vai
mikä vaivaa? Jänistääkö?"
Smoke pudisti päätään ja odotti. Toistakymmentä peliä hurahti ohi.
Sitten hän pani äkkiä kymmenen dollarin merkit "26":een. Se numero
voitti, ja pankinpitäjä maksoi Smokelle kolmesataaviisikymmentä
dollaria. Meni taas toistakymmentä peliä, meni kolmekymmentä, vasta
sitten Smoke pani kymmenen dollaria "32":een. Hän sai taas
kolmesataaviisikymmentä dollaria.
"Sinulla on vihje", kuiskasi Shorty äänekkäästi hänen korvaansa. "Käytä
sitä!"
Kului puoli tuntia. Smoke oli sen ajan toimetonna. Sitten hän pani
kymmenen dollaria "34":ään ja voitti.
"Vihje!" kuiskasi Shorty.
"Eikä ole", kuiskasi Smoke takaisin. "Järjestelmä sen tekee. Eikö se
olekin soma?"
"Älä puhu minulle sellaista", vastusteli Shorty. "Vihjeitä saa ihmeen
hassuilla tavoilla. Sinä voit ajatella, että se on järjestelmä, mutta
se ei ole sittenkään. Järjestelmät ovat mahdottomia. Niitä ei voi olla.
Varmaankin jokin vihje johtaa peliäsi."
Smoke muutti nyt pelitapaansa. Hän teki useammin panoksia riputellen
yksityisiä merkkejä sinne tänne ja hävisi useammin kuin voitti.
"Lopeta jo", neuvoi Shorty. "Korjaa omasi. Olet osannut jo kolme kertaa
kohdalle. Olet tuhat dollaria voitolla. Et saa sitä säilymään."
Pallo lähti samalla hetkellä pyörimään, ja Smoke pani kymmenen merkkiä
"26":een. Pallo vierähti "26":n loveen, ja pankinpitäjä maksoi taas
hänelle kolmesataaviisikymmentä dollaria.
Neljännestunnin kuluessa Smoke teki erinäisiä pieniä panoksia ja
hävisi. Ripeän päätteliäästi, kuten hänen oli tapana tehdä suuret
iskunsa, hän heitti kaksikymmentäviisi dollaria "kaksoisnollaan", ja
pankinpitäjä maksoi hänelle kahdeksansataaseitsemänkymmentäviisi
dollaria.
"Herätä minut, Smoke, minä näen unta", vaikeroi Shorty.
Smoke hymyili, silmäili muistikirjaansa ja syventyi laskelmiinsa.
Väkeä oli sulloutunut paljon pöydän ympärille, sillä pelaajat koettivat
pelata samoilla numeroilla kuin hän. Silloin hän muutti peliään. Hän
pani kymmenen kertaa peräkkäin kymmenen dollaria "18":aan ja hävisi.
Rohkeimmatkin erkanivat hänen kintereiltään. Hän muutti numeroa ja
voitti taas kolmesataaviisikymmentä dollaria. Pelaajat alkoivat heti
uudelleen seurata häntä, mutta luopuivat taas hävittyään sarjan
panoksia.
"Lopeta jo, Smoke, lopeta", alkoi Shorty neuvoa. "Pisimmälläkin
vihjesarjalla on loppunsa, ja sinun sarjasi on nyt lopussa. Et voita
enää."
"Vielä yksi voitto, ennen kuin lopetan", vastasi Smoke.
Hän pelasi eri numeroilla ja vaihtelevalla onnella muutaman minuutin.
Sitten hän pani kaksikymmentäviisi dollaria "kaksoisnollaan."
"Nyt minä lakkaan", sanoi hän pankinpitäjälle, kun voitti.
"Oh, ei sinun tarvitse näyttää sitä minulle", sanoi Shorty, kun he
menivät punnitsijan luo. "Minä olen pysynyt perässä. Sinulla on
saatavaa noin kolmetuhattakuusisataa. Kuinka liki osasin sanoa?"
"Kolmetuhatta kuusisataakolmekymmentä", vastasi Smoke. "Ja nyt sinä
saat kantaa kullan kotia."