Tulipunaisen auringonlaskun rusohohde heijastui rantakalliolle ja
pikku kylään, heittäen monikimmelteisen kultaloisteen etäämpänä
leviävälle ulapalle, kun Myra käveli someropolkua Moorheadin majatalon
maalaismallista sisäänkäytävää kohti ja silmäili ympärilleen yhä
enenevin virkistyksen tuntein.
Hän oli tullut jalkaisin pieneltä väliasemalta, matkatavaroiden
seuratessa jälempänä käsikärryissä; ja tällainen kulkutapa, ilman
lakeijaa ja kamarineitiä, itse kantaen päällystakkia, sateensuojaa ja
matkalaukkua, oli jo sinänsä viehättävä uutuus.
Ovella oli häntä vastassa majatalon omistajatar, muhkea nainen,
mustassa satiinipuvussa ja kaksinkertainen rivi isoja, mustia helmiä
kaulassa; ja heti ensi silmäyksellä muistuivat Myran mieleen kaikki
lordi Inglebyn naimattomat tädit. Tämä näytti olevan heidän kaikkien
tehostettu, jalostettu ja keskitetty ruumiillistuma, ja Myra kaipasi
Billyä jakaakseen huvin hänen kanssaan.
"Täti Ingleby" pyysi rouva O'Maraa astumaan sisään ja toivoi että
hänellä oli ollut hauska matka. Sitten hän heläytti kahdesti hyvin
isoa kelloa, kutsuakseen palvelustyttöä opastamaan häntä huoneisiinsa;
ja kun tyttöä ei heti ilmestynyt, pyysi hän rouva O'Maraa sillä aikaa
kirjottamaan nimensä vieraskirjaan.
Lady Ingleby astui eteishalliin, sivuuttaen vasemmalla olevan
tupakkahuoneen ja lukien kultakirjaimin maalatut sanat "Kahvi-huone"
suoraan edessään olevan käytävän päässä näkyvältä ovelta. Hallin
keskustasta, hänen oikealta puoleltaan, nousivat avarahkot,
vanhanaikaiset portaat yläkertaan, ja seinän vieressä, niitä
vastapäätä, tupakkahuoneen ja "Vastaanotto-huoneen" nimeä kantavan
oven välissä, seisoi marmorilevyinen pöytä, jolla oli avattuna kookas
vieraskirja. Siinä oli äskettäin alotettu uusi sivu, jolla toistaiseksi
oli vain neljä nimeä. Kolme ensimäistä oli päivätty toukokuun 8.
päivälle, ja säännöllisin kirjaimin riipustetut nimet olivat:
Neiti Amelia Murgatroyd |
Neiti Eliza Murgatroyd | Nurmipiha, Putney.
Neiti Susanna Murgatroyd |
Näiden alapuolella oli viikkoa myöhemmin päivättynä, pienellä,
täsmällisellä, erehtymättömän luonteenomaisella ja selvällä käsialalla
nimi:
Jim Airth........Lontoo.
Kynä ja muste olivat valmiina, ja vaivautumatta ottamaan pois
hansikastaan lady Ingleby kirjotti sen alle suurella, hiukan
huolimattomalla käsialalla:
Rouva O'Mara......Puistomaja, Shenstone.
Palvelustyttö ilmestyi, otti hänen päällystakkinsa ja käsilaukkunsa ja
alkoi astua hänen edellään portaita ylös.
Ehdittyään portaitten käänteeseen lady Ingleby seisahtui ja katsahti
taakseen halliin.
Tupakkahuoneen ovi avautui ja ulos astui hyvin pitkä mies, ottaen
piipun väljän norfolkilaistakkinsa taskusta. Hänen astuessaan
huolettomin liikkein halliin muistuttivat hänen kasvonsa
pronssinruskeudellaan ja laihuudellaan Ronnien kasvoja, mutta olivat
vanhemmat -- lujat, ankarat, päämäärästään tietoiset. Tuuheat ruskeat
viikset eivät voineet peittää leuan järeäpiirteisyyttä.
Huomatessaan uuden nimen kirjassa mies pysähtyi, ja laskien toisen
suuren kämmenensä pöydälle hän kumartui lukemaan sitä.
Myra seisoi hiljaa ja katseli, pannen merkille leveät hartiat ja
nahkasääryksien verhoamien säärien suunnattoman pituuden.
Hän näytti tutkivan avointa sivua kauemmin kuin olisi tarvinnut
pelkkään nimen lukemiseen. Sitten hän ympärilleen katsomatta ojentausi
suoraksi, otti korkealla seinällä olevan hirvenpään sarvihaarukasta
lakin, pisti sen takaraivolleen, pyörähti ja meni ulos ovesta,
vihellellen kuin mustaratsas.
"Jim Airth", sanoi Myra itsekseen noustessaan hitaasti edelleen; "Jim
Airth _Lontoosta_. Osote sekin! Hän olisi aivan yhtä hyvin voinut
kirjottaa: 'maailmasta'! Kaartilaisen ja cowboyn välimuoto; ja lopulta
kai ilmeneekin että mies on kauppamatkustaja." Saapuessaan sitten ylös,
missä hän tapasi rusoposkisen tytön pitämässä auki avaran, ilmavan
makuuhuoneen ovea, hän lisäsi kujeellisesti hymyillen: "Olipa kuinka
hyvänsä, minun olisi sentään pitänyt vaivautua kirjoittamaan vähän
sievemmin."
Seitsemäs luku.