Älä vapise, armas, yhtään!
Olen kyllä syyllinen.
Olen tappanut mä kerran
ylen hyvän ihmisen.
Oi, tahdotkos mulle antaa,
sä sydänystäväin,
sun käsivartes ihanan,
kun käymme sinne päin,
läpi kumisevan torin
ja kujan pimeän
luo kamalan hirttopaikan,
min yllä riippuu hän — —
minun kaksoisolentoni,
joka hamppusilmukoin
on hirteen kohotettu.
Sinut, armas, tänne toin,
ett' rukouksin pienin
ja pienin kyynelein
voit lepyttää sen miehen,
min eessä synnin tein,
kun heitin sydämeni
sun etees tomuhun —
ja palasiks sen astui
ihana jalkas sun.