Luulen, että kaikki kummitukset
tänä yönä laskettu on irti.
Ajatukset astuu permannolle
niinkuin pikkulapset hippapiiriin.
Yksi käyskentelee keikistellen
päässä irvinaama narrinlakki.
Äkkiä se harppaa akkunasta
jättäin tuijottamaan kaikki toiset
pitkänpyörein, hiukan tyhmin naamoin.
Ajatus käy vinttikaivon luokse
sääskein syötäväksi suvivaloon
huoletonna istuin kannen päälle.
Joku piika avaa aitan oven
pistäin lutinsolaan huivipäänsä,
sitten paljaat punertavat jalat.
Piika laukkaa kaivon luokse juomaan,
sillä yö on helteinen ja raskas.
Lehtokurpan ääni koivun luota.
Lepakoitten hyrrät yllä aitain.
Piian nuori, värisevä sydän
tuntee keskisuven oudot kutsut:
renki soittaa myllyahteen alla
hanurilla tanssinrenkutuksen.
nostain hoikat käsivarret ilmaan
kulkeissansa taasen aitanluttiin.
Ajatus käy vinttikaivon luota.
Kiiltomatoin värilyhdyt syttyy.
Piha mahtaa odotella jotain.
Piippolakki-ajatus käy hiljaa,
laiskana ja ehkä murheellisna
kasteruohoin väliin pitkällensä.