Ihan pikkuisella kivellä,
sormenmittaisella,
asteli rantasipi minua kohden
ja kertoi minulle monta salaisuutta.
En nähnyt sen silmiä,
sillä hämärä lauloi vakuvirttä.
Näin sen keikailevan nokan,
kun se aukaisi sen sanoakseen hyvän illan.
Johon minä: Jumal' antakoon,
liikutettuna,
huovaten tervaista venettäni.
Oi veljet,
se ehtoo levisi hyvänä
kuin mystillinen uhrilehto,
jossa on tammia,
jossa virvaliekit lämpöisinä tuohuksina palavat,
jossa ilma on hiukan raskas
horsman tuoksusta ja angervojen
ja suurien mustien kukkien,
joita ei ole kuin intialaisessa sadussa
ja kumminkin on.
Tsindalon, tsindalon.
Varmaankin kyntörastas.
Varmaankin on se sen posetiivarilta oppinut
tai suoraan Arnon rannalta
mustatukkaiselta, kaunisluomaiselta diivalta.
Hieno, varjostettu melodia.
Uskontunnustus.
Nuottikodan takaa:
Tsindalon.