Hei, kuule, huopaa lahteen!
Me Kaukomieltä leikkien
pois ryöstämme Saaren neiden
vesikivellä istuvan.
Oli pikkuniemessä tanssit:
ne soitti iloiten haitaria.
Nyt valkoliinaiset tytöt
vesikivillä vilkuttaa.
Ne istuu rivissä rinnan.
Ne on hiukan viluissansa jo.
Ne kärsivällisin silmin
tätä paattia odottaa.
Ne istuu rivissä rinnan
ja kurkoittuvat viileään
ja värisyttävään aamuun,
joka juuri kohoaa.
Ne kurkoittuvat päivään,
joka nauraa järven takana
ja kesyttömin käsin
joka ainutta syleilee.
Ja riutuvaiseen tuleen
lyö sauhu sinivälkkeinen.
Joku syksymielinen sälli
yhä soittaa haitaria.