En tiedä yhtään,
kulkeeko minun pitkävartisissani
eilinen mies,
mies, joka maantien laidassa
virstantolpan alla
aivan masentuneena
palvoi iankaikkisuutta.
En tiedä yhtään,
hänkö sällinlakkini alla
laulaa rentoja lauluja.
Ainakin hänet on kastettu uudestaan
johonkin iloiseen uskoon.
Ainakin on hänelle annettu
uudet silmät,
jotka näkevät vihreätä ja punaista
ja aamuruskon kaikki värit.
Ja uudet korvat,
jotka kuulevat
paljon salattuja ääniä:
ruisrääkän natkutuksen
elopellossa hymyävänä aamuna.
Mutta maantietä hän astuu
minun pitkävartisissani.