Sinä olit kerran.
Sinä menit pois.
Oli kerran hymy.
Se kangistui äkkiä huulilleni
hirvittäväksi naamioksi.
Kuka voi pidättää sydäntään
puristetuin käsin?
Kuka voi hillitä askeleitteni
määräämättömän kiireen:
eteenpäin, eteenpäin!
Hauta on edessä.
— Alistuminen on elämää:
kukkasia nousee,
-kalpeita, unisia kukkia,
jotka elävät sunnuntaisin
hautakummuilla!
— En tiennyt sinun koskaan valehtelevan:
eihän minulla ollut kuin sinä.
Sinä menit pois.