Me päätimme tänä aamuna
nauraa viimeisen kerran.
Sillä on kuin sykähdyttävä onni jo
olisi valjastanut hiirakon,
pannut hopeasilaisen sitolkan sen selkään
ja jättäisi nyt hyvästiä
yhdessä nuoruuden kanssa.
Me nauramme sinun lapsenkengillesi,
joista muisto on jäljellä,
ja sinun pienille ajatuksillesi
merkillisestä onnen maasta.
Me nauramme poppelikujalle,
joka näki sinun valkoisen tanssipukusi
paperilyhtyjen paholaisenkuvien varjossa,
ja vihreälle penkille,
jolle usein istuimme
hiljaisuuden akkunain ääressä.
Ajattele: nyt me lakkasimme nauramasta.
Sinäkin astut onnen rekeen
ja yhdessä nuoruuden kanssa
te ajatte iankaikkista tietä...