Olen petetty ja myyty:
ei totuutta ollutkaan.
Minä luulin: se piili jossain,
minä etsin ja hain, ja ihmiset
minä kysymyksin kiedoin;
joka päivä ja yö minä riensin
kuin haamu ihmeellinen.
Sinut kaukaa näin. Ja katsoin,
miten tähdet satoivat
sinun silmies autuudesta.
Joku kuiskasi salaa mulle
sanat nöyrät ja varovat:
Käy kiertotietä, ja lyhty
ota käteesi matkalles!
Minä ryntäsin suoraan. Ja nuijaa
minä heilutin rientäissäin;
oli ylläni leijonan talja
ja nilkoissa kahleitten jäljet.
Läpi pimeän erämaan!
Kun ennätin silmies eteen,
olin lopen uupunut:
näin kauhistuneena, kuinka
oli silmäs vain raketit,
jotka heittää valtavat kaaret
yli Jumalan pilvien.
Ja sammuvat. Pimeyteen
koko taivas pakahtui.
Minä huudan erämaassa:
ei totuutta olekaan!