Etköhän sinä tahtoisi,
sinä vihreäkatseinen, vikkelä kissa
tänä ehtoona naukua
ravistuvan oveni edessä
mahdotonta laulua?
Elämähän on niin ihmeellinen:
minun huoneeseeni
on asettunut asumaan tyttö,
joka on seitsemän virstan päässä
lasivuoressa, luulen,
sillä hän on itse asiassa prinsessa,
jota peikko vartioi —
ja kumminkin hän on täällä,
kuten voin todistaa,
pääni kammiossa.
Tahtoisin niin mielelläni pitää hänelle serenaadin,
ja aivan erikoislaatuisen.
Sinä olet kovin sopiva,
veljeni laikukas kissa,
esittämään mainitun musiikkinumeron:
äänessäsi on omituista kärsimystä,
hiukan rakkautta
ja paljon vihaa.