— Aivan ihastuttavan sievä koti — todellinen nukkekaappi! — sanoi
mamselli Borg, kulkiessaan everstin rouvan kanssa huoneiden läpi
tarkastaen perinpohjin kaikkea. — Kyllä huomaa että huolellisen ja
rakastavan äidin käsi on järjestänyt kaiken aivan erinomaisesti
pienimpiä yksityiskohtia myöten. Se on kyllä antanut työtä, sillä minä
tiedän, mitä merkitsee tulla tyhjään huoneustoon ja alkaa ensimäisestä
naulasta. Mutta nyt on nukkekaappi valmis, ja huomisiltana saa everstin
rouva ilon nähdä nuoret.
Minua ilahduttaa, että Sella pitää järjestelyä onnistuneena, ja olen
kiitollinen, että Sella varasi aikaa tarkastaakseen Matildan ja minun
työtäni. Niin, kyllä on mennyt aikaa ennenkuin olemme saaneet kaiken
järjestetyksi ja paikoilleen, mutta Matilda on ollut kovin kiltti ja
suureksi avuksi minulle — sanoi everstin rouva, kun he pysähtyivät
ruokailuhuoneen kaapin ääreen, jossa minä otin hopeaesineitä kääreistä
ja ladoin ne laatikkoon. Taputtaen minua ystävällisesti jatkoi hän
kyynelsilmin: "Matilda on kuten minäkin tuhlannut rakkautta jokaiseen
pikku asiaan. Nyt Sella on hyvä ja katsoo puuttuisiko keittiön puolelta
vielä jotakin."
— Mielelläni rouva. — Mutta katsokaapas, miten hopea näyttää sievältä
punaisella veralla. Niin, kaikki on ihastuttavaa — sanoi mamselli,
mennessämme keittiöön, jossa hän katseli kaikkea hyvin tarkasti.
— Kerrassaan täydellistä! Mutta katsotaanpas — onko huuhteluvati lihaa
ja samoin kalaa varten? — Ei, ne me olimme aivan unohtaneet; samoin
liinat lihan kuivaamista varten, mutta mamselli otti hankkiakseen ne.
Säiliöihin oli hän tyytyväinen. Hänen mielestään oli siistiä että
seinät oli peitetty valkealla kartuusipaperilla ja vahakangasta
hyllyillä piti hän käytännöllisenä.
Hän katsoi keittiön akkunasta ulos ja huudahti hämmästyneenä: — Mutta
hyvä rouva, tässäkin uudessa, hienossa talossa ovat herrat arkkitehdit
tehneet virheen. Ajatelkaas, asettaa pölyytysparveke aivan keittiön ja
ruokasäiliön akkunan läheisyyteen! Hyi miten vastenmielistä! Nyt on,
Matilda pieni, pidettävä akkunat kiinni, kun parvekkeella pölyytetään
ja pudistellaan ja katsottava että ruokatavarat ovat hyvin peitetyt.
Voipaperi sopii peitoksi parhaiten. Varovaisuuden vuoksi olisi hyvä
saada tiheä pellavakankainen verho ruokasäiliön akkunaan estämään
hienoa pölyä ja taudinsiemeniä tunkeumasta sisään! Jos kerran saisimme
naisarkkitehtejä, ajattelisivat he varmaan vähän enemmän terveyden
vaatimuksia ja käytännöllisyyttä keittiöpuolella, — lisäsi hän
kurkistaen minun huoneeseeni. — Palvelijainhuone — no niin, yhdelle
henkilölle voi se sopia, mutta jos on kaksi, niin missä nukkuu toinen?
— Sella on oikeassa, taloja rakennettaessa ajatellaan aivan liian vähän
palvelusväkeä ja hän joka tekee koko päivän työtä, tarvitsee yhtä hyvin
kuin mekin oman hauskan huoneen — sanoi everstin rouva katsoen kelloa.
— Ei, nyt saamme luvan mennä, kenraali odottaa meitä kahville. Minä
kiitän oikein sydämellisesti kaikista hyvistä neuvoista, joita olemme
saaneet ja toivon, että Sella jää tänne huomispäiväksi ottamaan nuoret
vastaan.
— Kiitos, herttainen rouvani, sitä en todellakaan voi — vastasi
mamselli Borg eteisessä. — Olen luvannut Herbertille olla kotona Korven
kartanossa huomenna. Hän saa muutamia koulutovereita luokseen joiksikin
päiviksi, ja viikon kuluttua pitää poika kullan mennä kouluun. Kyllä
on onni kenraali raukalle, että hän saa Herbertin luokseen. Suuri koti
tuntuu nyt niin autiolta ja tyhjältä. Hyvästi, pikku Matilda! Jumala
siunatkoon uuden kotinne! —
Ja niin jäin minä yksin nukkekaappiin — kuten mamselli kutsui sitä.