— Janne, sen olit sinä pannut säästölaatikkoon, kun annoit sen minulle,
kiitos! — sanoin minä avaten kuoren.
— Kymmenenmarkan seteli! Nyt minulla on enemmän kuin kylliksi matkaa
varten. Ja kahden kuukauden palkka on ottamatta, nyt voin ostaa äidille
kauniin suojahuivin — sanoin minä iloisesti.
Kyllä on hyvä säästää rahansa, sillä "monesta pienestä purosta tulee
iso virta" sanotaan. Ei, nyt meidän on sanottava toisillemme hyvää
yötä, sillä huomenna meidän on noustava auringon kanssa — sanoi
mamselli ja pani pois sukanneuleensa.
Seuraavana aamuna olimme Polly ja minä ylhäällä jo klo 5. Me kannoimme
alas arkkuja ja matkalaukkuja ja minä sain auttaa Pollya niiden kuntoon
panemisessa. Nyt olin taas tilaisuudessa näkemään ja oppimaan uutta.
Kunkin matka-arkussa oli aina valmiina alusvaatteet, jotka otettaisiin
mukaan matkalle.
— Kun on näin järjestetty, niin voi matkustaa minä hetkenä tahansa.
Silloin ei ole riippuvainen pesusta eikä muusta sellaisesta. Kuluneita
vaatteita ei pidä koskaan ottaa mukaansa, kaiken pitää olla kestävää
ulkomaalaisessa pesussa — sanoi Polly, samalla kun hän laittoi hyvin
huolellisesti kuntoon everstin rouvan matkalaukun.
— Kuten näet Matilda, täytän minä kaikki tyhjät paikat silkkipaperilla,
sukilla tai muulla pikkutavaralla. Jos panee tavarat oikein hyvin
matkalaukkuun, niin eivät vaatteet koskaan liiku, eivätkä siis rypisty
siinä, vaikka sitä kuinka heiteltäisiin satamissa ja asemilla. Minuun
usein oikein koskee, kun näen miten pahasti matkatavaroita pidellään
asemilla. Välistä niitä pyöritellään, kuin olisivat ne tyhjiä
tynnyreitä — kertoi Polly, levittäen samalla hienoja, pieniä liinoja
jokaisen osaston yli arkkuun.
Eräästä matkalaukusta otti hän pari vaatepussia sanoen:
— Matkoilla on minulla tapana järjestää oloni niin käytännöllisesti
kuin suinkin. Näihin pusseihin panen ompelutarpeet ja kaikenlaisia
pukukapineita. On hyvin mukavaa kun kaikki on käsillä, varsinkin
pitkillä laivamatkoilla, jolloin meri käy usein niin kovasti, että
voi tuskin liikahtaakaan: — Ja avaimet on minulla tässä pienessä
säämyskäpussissa. Sen kätken aluskameeni taskuun, — sinne eivät varkaat
löydä — lisäsi hän leikillisesti.
Matkatavarat kannettiin ulos, ja herrasväki sanoi hyvästi
palvelijoilleen. Hevoset olivat jo liikkeessä, kun everstin rouva pyysi
kuskin pysähdyttämään, viittasi mamselli Borgin luokseen ja sanoi:
— Tahtooko Sella olla ystävällinen ja antaa Matildan, hänen
matkustaessaan kotiinsa, saada mukaansa korillinen kaikenlaisia
tuomisia äidilleen! Matilda, terveisiä kotiin — nyökkäsi hän minulle
iloisesti.
Tulin niin syvästi liikutetuksi tästä emäntäni huolenpidosta, etten
saanut sanaakaan suustani.
Jumala siunatkoon ja varjelkoon heitä kaikkia — sanoi mamselli
kyynelsilmin.
Vaunut katosivat pian näkyvistämme ja me menimme kaikki ääneti sisään.