Ruuti ja aseet.
_Hispaniola_ lepäili vähän ulompana ankkurissa, ja me sousimme useiden
laivojen keulakoristeiden alitse ja ympäri, ja niiden kettingit
kolisivat toisinaan venheemme alla toisinaan taas päämme päällä. Viimein
kuitenkin pääsimme laivan kupeelle, ja kannelle noustessa meidät otti
tervehtien vastaan perämies, Arrow, vanha, kierosilmäinen ruskettunut
merimies, renkaat korvissa. Hän ja junkkari olivat perin hyviä
ystävyksiä, mutta pian huomasin, että kapteenin ja Trelawneyn välit
eivät olleet yhtä hyvät.
Viimeksimainittu oli tuikeannäköinen mies ja hän näytti olevan
tyytymätön laivamme koko järjestykseen. Pian saimmekin tietää syyn
siihen, sillä tuskin olimme päässeet kajuuttaan, kun muuan matruusi tuli
sinne perästämme.
"Kapteeni Smollett, herra, tahtoo puhutella teitä", sanoi hän.
"Olen aina valmis kapteenin puhuteltavaksi. Käske hänet sisään", sanoi
junkkari.
Kapteeni, joka oli seurannut sanantuojan kintereillä, astui samassa
sisään ja sulki oven.
"No, kapteeni Smollett, mitä teillä on sanottavana, kaikki on hyvin,
toivoakseni -- kaikki kunnossa ja merikelpoisena?"
"Parasta kai on, herra", kapteeni vastasi, "puhua peittelemättä, vaikka
sanani voivatkin pahoittaa mieltänne. Minua ei miellytä tämä matka,
minua ei miellytä miehistö, eikä minua miellytä perämieheni. Siinä
kaikki kaunistelematta."
"Ehkä teitä, herrani, ei laivakaan miellytä?" kysyi junkkari, nähdäkseni
hyvin äkäisenä.
"Siihen en voi mitään sanoa, kun en ole laivaa koetellut", kapteeni
vastasi. "Se näyttää kelvolliselta alukselta, muuta en voi sanoa."
"Ehkäpä teitä, herrani ei miellytä isäntännekään?" virkkoi junkkari.
Nyt tarttui tohtori Livesey puheeseen.
"No, no, ei niin hätäisesti", sanoi hän. "Kiivaista sanoista ei ole
mitään hyötyä. Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liian vähän, ja
minun täytyy pyytää häntä selittämään sanansa tarkemmin. Te sanotte,
ettei tämä matka teitä miellytä. Miksi ei?"
"Minut palkattiin, kuten sanotaan, suljettujen määräysten nojalla
kuljettamaan tätä laivaa tämän herran laskuun minne hän vain tahtoisi",
kapteeni vastasi. "Siihen asti on kaikki kohdallaan. Mutta nyt minä
huomaan, että jok'ainoa mies keulapuolella tietää enemmän kuin minä.
Minusta se ei ole paikallaan, vai onko?"
"Ei", vastasi tohtori Livesey, "ei minustakaan."
"Sitten", kapteeni jatkoi, "minä saan tietää, että me lähdemme aarteita
etsimään -- saan tietää omilta apulaisiltani, huomatkaa. Aarre on nyt
kerta kaikkiaan arkaluontoinen asia; omasta puolestani en pidä aarteiden
etsinnästä, etenkään silloin kun se on salaista ja kun (suonette
anteeksi, herra Trelawney) salaisuus on ilmaistu papukaijalle."
"Silverin papukaijalleko?" junkkari kysäsi.
"Niin sanotaan", kapteeni vastasi. "Salaisuus on julkinen, tarkoitan.
Minä luulen, ettei kumpainenkaan teistä täysin käsitä mikä on
kysymyksessä; mutta minä sanon sen teille omalla tavallani -- elämä tai
kuolema ja vaikea matka."
"Tuo kaikki on selvää ja vallan totta", vastasi t:ri Livesey. "Me aiomme
uskaltaa, mutta me emme ole niin tietämättömiä kuin luulette. Sanoitte
sitten, ettei miehistö teitä miellytä. Eivätkö he ole kelvollisia
merimiehiä?"
"He eivät minua miellytä, herrani", kapteeni Smollett vastasi. "Ja
suoraan sanoakseni, minun olisi pitänyt saada itse valita omat
apulaiseni."
"Oikeassa taidatte olla", tohtori vastasi. "Toverini olisi ehkä pitänyt
värvätä heidät yhdessä teidän kanssanne; mutta loukkaus, jos siitä nyt
voi puhua, ei ollut tahallinen. Arrowkaan ei teitä miellytä?"
"Ei miellytä. Ehkä hän on hyvä perämies, mutta seurustelee liian
vapaasti väen kanssa, ollakseen hyvä päällikkö. Perämiehen pitäisi pysyä
erillään eikä kilistää lasia matruusien kanssa!"
"Onko tarkoituksenne väittää, että hän juo?" tiuskasi junkkari.
"Ei ole", kapteeni vastasi, "sanon vain, että hän on käytöksessään liian
vapaa."
"Mihin tahdotte nyt oikein tulla?" kysyi tohtori. "Sanokaa asianne."
"Teidän vakava aikomuksenne on siis lähteä tälle matkalle?"
"Järkähtämätön päätöksemme", junkkari vastasi.
"Vai niin", kapteeni sanoi. "Kun te nyt olette kärsivällisesti
kuunnellut väitteitäni, joita en voinut todistaa, niin kuulkaa vielä
muuan sana. Ne sijoittavat ruudin ja aseet keulapuolelle. Niille sopiva
paikka olisi kajuutan alla; miksi niitä ei aseteta sinne? -- ensiksi.
Sitten teillä on mukananne neljä omaa miestä ja minä olen kuullut, että
muutamia heistä sijoitetaan keulapuolelle. Miksi ei heille valmisteta
sijoja tänne kajuutan sivulle? -- toiseksi."
"Tuleeko vielä lisää", kysäsi Trelawney.
"Vielä yksi seikka", kapteeni vastasi. "Tässä on jo liian paljon
jaariteltu."
"Aivan liian paljon", myönsi tohtori.
"Sanon nyt teille mitä olen itse kuullut", kapteeni Smollett jatkoi.
"Olen kuullut, että teillä on erään saaren kartta, että kartassa on
ristejä osoittamassa missä aarre on ja että saaren asema on..." Hän
sanoi tarkalleen pituus- ja leveysasteen.
"Sitä en ole kellekään kuolevaiselle sanonut", junkkari huudahti.
"Matruusit tietävät sen", kapteeni vastasi.
"Livesey, joko sinä tai Hawkins olette puhuneet sivu suunne", junkkari
huudahti.
"Saman tekevä, ken sen on laverrellut", vastasi tohtori.
Minä huomasin, ettei hän eikä kapteeni paljonkaan välittänyt Trelawneyn
väitteistä. Totta puhuen, en minäkään niihin suurta arvoa pannut, sillä
hän oli sangen kerkeäkielinen. Luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa
puhui totta, ja ettei kukaan meistä ollut saaren asemaa ilmaissut.
"Huomatkaa nyt, herrani", kapteeni jatkoi; "minä en tiedä kenen hallussa
tuo kartta on, ja minä vaadin, että se on pidettävä salassa sekä minulta
että Arrowilta. Muussa tapauksessa minun olisi pyydettävä päästä
vapaaksi palveluksestani."
"Minä ymmärrän", tohtori virkkoi. "Te tahdotte että me pidämme tämän
seikan salassa ja että laivan peräpuolesta muodostetaan linnoitus, jonka
miehistönä ovat toverini omat miehet ja varustuksena kaikki laivassa
löytyvät aseet ja ruuti. Toisin sanoen -- te pelkäätte kapinaa."
"Herrani", kapteeni Smollett lausui, "tahtomatta loukata teitä minä
kiellän teitä panemasta sanoja suuhuni. Ei kellään kapteenilla ole
oikeutta yrittääkään lähteä merelle, jos hänellä olisi aihetta
sellaisiin sanoihin. Mitä Arrowiin tulee, niin luulen että hän on perin
rehti mies; jotkut toiset ovat myös vilpittömiä; kaikki muutkin voivat
olla samaa lajia. Mutta minun on vastattava laivasta ja jokaisen siinä
olevan ihmisen hengestä. Minä näen että kaikki asiat eivät ole
vallan kohdallaan. Ja minä pyydän teitä ryhtymään muutamiin
varovaisuustoimenpiteisiin, taikka hankkimaan toisen miehen sijalleni.
Siinä kaikki."
"Kapteeni Smollett", tohtori virkkoi hymyillen, "oletteko kuullut satua
vuoresta ja hiirestä? Suonette anteeksi, mutta te muistutatte minua
tuosta sadusta. Lyön vaikka vetoa siitä, että teillä sisään tullessanne
oli mielessänne jotain muutakin kuin tämä."
"Te olette nokkela, tohtori", kapteeni vastasi. "Kun minä tulin tänne,
oli aikomukseni päästä vapaaksi koko matkasta. Minä luulin, ettei herra
Trelawney tahtoisi kuulla sanaakaan."
"Enkä olisi tahtonutkaan", junkkari tiuskasi. "Jos tohtori Liveseytä ei
olisi ollut täällä, niin olisin lähettänyt teidät sinne missä pippuri
kasvaa. Olen nyt kuitenkin kuunnellut sanottavanne. Teen kuten tahdotte;
mutta ajatukseni teistä eivät ole parantuneet."
"Siihen en voi mitään", vastasi kapteeni. "Te saatte nähdä, että minä
täytän velvollisuuteni."
Näin sanoen hän kumartaen poistui.
"Trelawney", virkkoi tohtori, "vastoin arveluitani minä luulen, että
sinä olet onnistunut saamaan kaksi vilpitöntä miestä laivaasi -- tuon
miehen ja John Silverin."
"Silverin kyllä", junkkari vastasi; "mutta mitä tuohon sietämättömään
lörpöttelijään tulee, niin sanon suoraan, että minusta hänen
käytöksensä on akkamaista eikä sovi merimiehelle ja vielä vähemmän
englantilaiselle."
"No niin", tohtori virkkoi, "kokenut kaikki tietää."
Kun me astuimme ulos kannelle, olivat miehet jo alkaneet tapansa mukaan
hoilaten purkaa aseita ja ruutivarastoa. Kapteeni ja Arrow valvoivat
työtä.
Uusi järjestys oli minulle mieleen. Koko kuunari oli käännetty mullin
mallin. Kuusi makuusijaa oli laitettu perään, ison ruuman taka-osaan.
Nämä kojut yhdisti kapea käytävä vasemmalla sivulla vain keittiöön ja
skanssiin. Alkuaan oli ollut tarkoituksena, että Arrow, Hunter, Joyce,
tohtori ja junkkari saivat nämä kojut käytettävikseen. Nyt luovutettiin
kaksi niistä Redruthille ja minulle, ja kapteeni ja Arrow saivat nyt
makuusijansa kannella porraskopissa, jota oli kummallekin sivulle
laajennettu, niin että sitä olisi voinut luulla kansihytiksi.
Luonnollisesti se oli sangen matala, mutta kaksi riippumattoa mahtui
sinne hyvin ja perämiehellekin näytti vaihdos olevan mieleen. Hänelläkin
oli ehkä ollut epäilyksensä miehistöön nähden; mutta se on vain arvelua,
sillä kuten saatte kuulla, meillä ei ollut kauan hyötyä hänen
mielipiteistään.
Me olimme kaikki parhaillaan ahkerassa työssä siirtäen ruutia ja
makuupaikkoja, kun viimeiset pari miestä, ja Pitkä John niiden mukana,
saapuivat venheellä laivalle.
Kokki kapusi ylös laivan sivua ketterästi kuin apina ja huomattuaan,
mitä oli tekeillä, huudahti hän: "Hohoi, miehet! Mitä tämä merkitsee?"
"Me vain muutamme ruutia, mies", joku vastasi.
"Tuhat tulimaista!" huudahti Pitkä John, "silloinhan jää nousuvesi
aamulla käyttämättä."
"Minun käskyni!" kapteeni lyhyesti virkkoi. "Mene työhösi. Miehet
tarvitsevat pian illallista."
"Ymmärrän, herra", kokki vastasi ja kohottaen kätensä hatun reunaan
katosi samassa keittiön puolelle.
"Siinä on kunnon mies, kapteeni", tohtori virkkoi.
"Saattaa olla", kapteeni Smollett vastasi. "Varovasti, miehet, --
varovasti", jatkoi hän miehille, jotka ruutitynnyreitä siirtelivät.
Samassa hän huomasi minut tarkastelemassa pitkää, messinkistä
laivätykkiä, joka meillä oli keskikannella -- "Hei, laivapoika", huusi
hän, "pois sormet siitä! Pian keittiöön ja pyydä kokilta työtä."
Pois kiiruhtaessani kuulin hänen painokkaasti sanovan tohtorille:
"Minä en suvaitse suosikkeja laivallani."
Minä vakuutan, että minä olin aivan yhtä mieltä junkkarin kanssa ja
vihasin kapteenia sydämeni pohjasta.