Hän vei lapun huulilleen. Kaikki tyyntyi hänen rinnassaan.
Maiseman läpi kiemuroi kaukainen salama.
Sen valossa näki hän pikku Bablin kiitävän pois, ylimmällä
harjanteella, helmat hartioilla.
Hän kulki hitaasti kotiinpäin välittämättä sateesta ja tuulesta ...
katsellen syvälle palavaan silmäpariin ja mutisten: "Jumala sinua
siunatkoon; minä soitan ... soitan viimeisen kerran".