Mutta sitten sai hän yht'äkkiä huojennuksekseen kuulla Bengtin
"urkuselityksen": ryöpyn, kurisevan, rämisevän ja töksähtelevän
saarnan, joka oli viedä hengitys- ja ajatuskyvyn sekä häneltä että
kuulijalta, ja joka lopuksi antoi Grethille takaisin hänen
luonnollisen, tyttömäisen iloisuutensa, niin ymmärtäväinen, oppinut,
tarkkaava ja älykäs kuin hän oli.
Hän ei koskaan ennen ollut kuullut moista.
Joskus lausui ukko omalla äänellään, omia ajatuksiaan -- joskus näytti
hän lainaavan jostain kirjasta; nyt oli ääni Esaun (Bengtin) ja nyt
Jaakopin (Mestari Ollivier'n). Grethi koetti ottaa selkoa puheesta --
eksyi -- suuttui -- ja päätyi täydelliseen sekasotkuun kuten --
urkujenpolkija itsekin -- -- -- "Meillä on täällä urut", kuului hänen
oppinut esitelmänsä, "teos, joka on merkitty nimellä _Esaias C_. --
kaiketi tuo kuuluisa _Compenius_ -- Anno Domini 1609 -- jonka
prospekti, _id est_ urkujen etusivu, on runsaasti koristettu
kuvapatsailla, enkelinpäillä, maljakoilla, lehtikiehkuroilla ja muilla
koristuksilla, sekä kirjoituksella: _Dei honoris causa Munera
Imperatoris, erant Instrumentum musicum maximum, Organum appellant_ --
joka merkitsee"...
"Kiitos, minä osaan latinaa, Bengt", keskeytti Grethi hymyillen:
"Jumalan kunniaksi Keisarin lahja, suuri musikaalinen kone, jota
nimitetään Uruiksi!" -- -- --
Bengt heitti Grethiin katseen, johon sisältyi ankara moite hänen
latinansa keskeytyksen takia -- ja nyt syventyi hän palkeihin, joista
hän puhui erikoisella lämmöllä; ilmatiehyeihin, ilmasäiliöön,
ilmasäästäjiin; sitten seurasivat kansselit, rinnastajat, yhdistäjät,
sormiot, jalkiot, pillinkannattimet, -- osaksi järjellisessä
johdonmukaisuudessa, mutta sitten tuli taas yhtenä sekamelskana pillejä
ja ääniä, äänikertoja, mittoja, huulipuhaltimia ja pillisointuja --
pillistön huuliääniä, "joilla on pehmeä ja synkkä sointu",
torviäänien klarinetti, tai trumpeettiväristystä, joka muistuttaa
puhallussoittimia, pasuunaa, trumpeettia, torvia, fagotteja,
klarinettia, oboeta, käyrätorvia!
"Niin, niin hyvä neiti Birger, meillä on _vox humana ja vox
angelica_, ihmisääni ja enkeliääni! Niin, niin, katsokaapa tänne ...
rekisterinappi tai manubriumi, latinalaisesta _manubrium_, varsi,
pidin, ... nyt _rekistreerataan_ -- ensi kerta, alabasso, 32 jalan
pilli, 16 jalan pilli -- hoi, hei -- oktaavi, tuba, borduna, hrrrr!
dulciana, fugara, viola di gamba ... prrr! Ymmärrättehän, eikö totta.
Kun urkujentekijä on saanut virityksen valmiiksi, täytyy meidän
antaa uruille oikea _temperatuuti_ -- vaihdellen vapiseva tai
tasaisestivärisevä -- -- --"
Tässä piti Bengt pienen väliajan ja jatkoi sitten luultavasti oman
päänsä mukaan --:
"Ymmärrättehän, että tämä _domincerasi_ ennen Joh. Sebastian Bachin
aikoja, kun urut viritettiin puhtaihin kvintteihin. Hrrr! Te
ymmärrätte: Jos lähdemme perusäänestä C ja viritämme _puhtain_ kvintein
c--g--d--a--e--h--fis--gis -- -- -- hm, tapaamme kahdennellatoista
kvintillä c-äänen, joka kvinttinä on 1/9 ääntä korkeampi kuin
perusäänen oktaavi -- ja tämä ääni _indicecraa_ tervettä ja hyvää
korvaa -- hm!"
Taas tuli pysähdys ja pieni, hiukan epävarma silmäys Grethiin ja sitten
sitä taas jatkui:
"Ottakaamme esim. 8 jalan pää-äänen dominantti lähtökohtana
yksiviivainen c tai a -- -- --. No, tämä on ehkä hiukan liian vaikeaa,
hiukan epäselvää, hyvä neiti Birger; mutta mikä meidän taivaallisen
Isämme arvoituksellisista laitoksista ei olisi monimutkainen? Me voimme
vain sanoa _näin_ -- tässä kiihoitti Bengt äänensä suureen nousuun
hikipisaroitten valuessa hänen rasittunutta otsaansa pitkin --
Urkurilla on sormiot ja jalkiot käytettävinään -- ja rekisterinapit
molemmin puolin. _Nyt_ soittaa hän -- Jumalan kunniaksi ja ihmisten
ojennukseksi. Soittaa etu-, keski- ja loppusoitot ei liiaksi
_accelerando_, ei liiaksi _ritardando_. Seurakunnan veisuun tulee olla
tasaista, varmaa ja kouluutettua ... mutta eräs suuri urkutaiteilija on
sanonut: 'Veisatessaan marssii seurakunta taivasta kohti!' Niin, marssi
käy _ylöspäin_. Ja nyt tottelee sormion rekisteri -- 4 1/2 oktaavia --
pedaalin 2 oktaavin ja 2 ääniasteen rekisteri -- matalimmat -- voimakas
basso ja omituisesti humiseva alibasso -- -- -- ja torviäänten
pasuunat, trumpeetit ja vasket yhtyvät -- ja huuliäänten huilut
valittavat ja laulavat -- ja rekisteri rekisterin jälkeen pääsee
irti ... koko kirkko alkaa täristä, niin, se vapisee, neiti!
ja jos viimeinen rekisteri irroitetaan 'täyteen' ääneen
-- -- -- hrrrr! Mutta sitä ei kirkko _siedä_ -- ei ainakaan _tämä_
kirkko".
"Jumalan tähden, älkää!" huusi Grethi ja laski kätensä estellen Bengtin
käsivarrelle.
"Ei", sanoi ukko, pyyhkien otsaansa ja katsellen "taivaallista silmää"
katossa... "Mutta jos kirkon urkuri hullussa itseluottamuksessa
tahtoisi kiusata Herraa ja koetella hänen temppeliään 'täydellä
äänellä' -- kas! silloin avautuu pieni näkymätön aukko -- tuolla
korkealla kaikkivoivan säteilevän silmän alla -- ja kuolema astuu ulos
viikatteineen ja tuntilaseineen --. Aika on täytetty, soitto lopussa --
ja kirkon kaaret murtuvat!" -- -- -- -- --
Grethi päästi pienen huudon. Sattuma, jota hän häpesi.
Bengt kääntyi äkeissään ympäri -- ja meni raskain askelin takaisin
palkeenvarsiensa ja ruokakorinsa luo.
Tornin portaitten aukolla seisoi mestari Ollivier kalpeana ja kumarassa
katsellen omituisen aralla ilmeellä nuorta, hämillään olevaa tyttöä.