Sen jota lempiä voit sa, Lida, sen vaadit
itselles täysin ja oikeudella.
Sinun hän onkin kokonaan.
Sillä kun luotasi poiss' olen,
on mulle elämän kiivain,
meluisin liike
vain harso, jonka läpi sun olentos
edelleen, niinkuin pilvissä, näen:
välkkyen vastaani lempeänä, uskollisna,
niinkuin revontulten vaihtuvain valojen halki
ikuiset tähdet loistaa.