_Vaeltaja_.
Jää hyvästi
Oi ohjaa askeltani, luonto,
mun, vaeltajan askelta, mi vie
mun pyhän menneisyyden hautain yli!
Vie askeleeni paikkaan rauhaiseen,
mi suojassa on pohjoiselta
ja missä helteheltä päivän
suo varjon poppelit.
Ja ehtoolla
kun kotiin käyn
ma majallein,
jonk' illan viime säteet kultaa,
suo että vastahani saisi vaimo tuollainen,
sais poika sylissään!