Jo, Friederike, herää,
pois aja yö!
Jo avaa silmäs terää,
yö pakoon lyö!
Jo laakso, metsän rinne
ne laulavat,
mun sisartani sinne
ne kutsuvat.
Jo suviaamu salaa
sun huoneesees
se kultiansa valaa:
et herää ees!
Sa siskoos rakkahasti
vain painallat
ja yhä hartaammasti
sa nukahdat.
Ei satakielten kuoro
sua heräämään
oo saanut -- mun on vuoro,
en minäkään!
Niin raskaat painot riimein
jo kantaa sain.
Oi Musa, herää viimein!
Sa -- nukut vain!