Sun sokoks aina soisin!
Kuin katsotkaan sa toisin
mua silmin näkevin!
Mut silmät peittehessä
jo löysit hetkisessä
sa mun -- miks mun sa löysitkin?
Kun sokkona sa kuljit,
mun käsihisi suljit,
ma syliis raukenin.
Sait tuskin näkeväksi,
kun kaikki ilo läksi:
pois työnsit sokon julmimmin.
Hän hoippuroi ja horjui,
hän vaivoin iskut torjui,
kun häntä tuupittiin. --
Ja jos et lempimähän
mua opi, pimeähän
ma jään kuin sokko siteisiin.