Setä ei ottanut Masaa hoitoonsa. Eikä oman paikkakunnan ihmisistäkään
kukaan siihen suostunut.
-- Hoitakoon Varsanniemi loppuun asti, kun kerran ottikin, sanoivat.
-- Ja kun kerran sen tuollaiseksi on opettanut, sanoivat jotkut,
äänessä eräänlaista vahingoniloa. Kärsiköön itse.
Ja vielä jotkut sanoivat:
-- Jopa minä olen sitä ajatellutkin, että saapas nähdä, saako
Varsanniemi Hantin Karoliinan pojasta ihmisen. Nyt se on nähty -- --
Nakkasivat nenäänsä ja vetivät sormensa pois pelistä.
Olikin oltu jonkinlaisessa epävarmuudessa, että miten se Masa
oikein oli otettava ja mikä se oikein oli. Nyt ei enää tarvinnut
olla epävarma. Samanlainenhan se näkyy olevan kuin kaikki muutkin
sellaiset. Saa vain ruveta katsomaan, ettei tuo silmille hyppää.
Masa jäi siis edelleenkin Varsanniemeen.
-- Mutta rippikoulua kauemmaksi en minä sitä pidä. Enkä enää sen
asioihin itseäni sekota. Saa minun puolestani olla ja tulla ja mennä
niinkuin tahtoo, sanoi isäntä, sylkäisi ja käänsi selkänsä sinne
ovenpuolisänkyyn päin, jonka puolella Masa tavallisesti lueskeli, kun
ei toimissa ollut.