Toista se on rikasten, sanoi täti. Tädin elämä vissiinkin on kanssa
niinkuin ruttuinen omena. Ja Antin Miinan. Ja kaikkien köyhäin.
Rikasten, niinkuin Ratulan isännänkin ja meidän isännän ja koko väen,
on niinkuin terve ja eheä omena.
Minkätähden pitääkin niin olla, sanoi täti. Sen ympärillä rupesi
Masan ajatus kieppumaan. Ja oli ikäänkuin olisi jonkinlaista pölyä
ajautunut aivoihin. Sen synnyttämässä raskaassa hämärässä hän näki
ihmiset jakautuneina kahteen joukkoon. Ja siellä parempiomenaisten
puolella Korpisen emäntä hosui märän rätin kanssa ja riiteli niille
joilla oli mätiä omenia käsissä. -- -- -- Korvissa alkoi kuulua outoa
jutinaa ja sekaäänistä sohinaa. Päätä huimasi ja kaikki alkoi huojua.
-- Hooi, kuuli hän takanaan huudettavan. Ja kun hän säikähtyneenä
hyppäsi tiepuoleen kinokseen, suhahti hänen ohitseen myötämäessä
hyvää vauhtia kiitävä hevonen halkokuorma perässä. Reki natisi ja
kulkuset soivat. Sen perästä tuli toinen -- kolmas -- neljäs --
viides -- -- -- Sitten ei enää kuulunut mitään.
Yksinäinen tiainen vain alakuloisesti visersi huurteisessa
katajapensaassa, kun Masa kömpi jälleen tielle, ja tielle päästyään
huomasi että se omenan sydän oli kadonnut hänen kourastaan.