Liinu. Kalle (tulee).
_Kalle_: Hyvää päivää, Liinu!
_Liinu_: Hyvää päivää, hyvää päivää ja tervetuloa! Käy istumaan!
_Kalle_: Kiitoksia! Saanko tulla vierellesi?
_Liinu_: Tule vaan jos tahdot.
_Kalle_ (Istuutuu Liinun viereen). Missä teidän kaikki väki on, kun en
tullessani nähnyt muita kuin Hannan?
_Liinu_: Isä on kaupungissa, äiti meni käymään niityllä.
_Kalle_: Joko olet puhunut vanhemmillesi aikeistamme?
_Liinu_: Kyllä puhuin äidilleni. Isäkin luultavasti antaa
suostumuksensa... Hän on ollut nyt vähän iloisempi, kun hän pääsi irti
siitä takausasiasta. Mutta jos sinun vanhempasi ei suostu?
_Kalle_: Ole huoletta! Kun kaksi rakastavaista tahtovat yhteen mennä,
ei sitä voi estää muu kuin kuolema. Vai mitä arvelet, Liinuseni?
_Liinu_ (Huokaa surullisena).
_Kalle_: Miksi niin surullisena huokaat, mikä mieltäsi painaa? Sano
vaan minulle, jos sinua jokin suru painaa?
_Liinu_: Mitäpä surua minulla olisi, muuten vaan olin niin
ajatuksissani.
_Kalle_: Minusta tuntuu niin onnelliselta, kun saan olla sinun luonasi.
Sinun seurasi on minua aina viehättänyt. Sinun sinisilmiäsi katsellessa
unohdan kaiken muun...
_Liinu_: Onnellinen olen minäkin sinun seurassasi, Kalle...
_Kalle_: Kohta vietämme kihlajaisemme, jos sinulla ei ole mitään sitä
vastaan.
_Liinu_: Ei omasta puolestani mitään. Vaan täytyyhän minun kumminkin
ensin saada selvä vastaus vanhemmiltani. Heidän suostumuksestaan olen
kumminkin melkein varma.
_Kalle_: Silloin ei onnestamme puutu mitään. Ei mikään voi sitä
häiritä. (Kiertää kätensä Liinun kaulaan). Yhdessä kuljemme tämän
elämän läpi, yhdessä kestämme sen vaarat ja vastukset... Yhdessä
nautimme onnesta...
(Suutelee Liinua).