_John Ruskin_, kuuluisa englantilainen taide-arvostelija ja kauneuden
apostoli, syntyi Lontoossa, 8 p. helmik. 1819. Hän oli vanhempiensa,
viinikauppias John James Ruskinin ja tämän puolison Margaret Coxin
ainoa lapsi. Saatuaan tiedon ensimäiset alkeet ja etenkin kaikelle
kauniille herkän mielensä herätyksen taiteita rakastavassa kodissaan,
harjoitti hän jonkun aikaa lukuja Oxfordin yliopistossa, samalla
matkustellen vanhempiensa kanssa Englannin ja Europan mantereen ristiin
rastiin. Näillä matkoilla ja yksinäisillä vaelluksilla metsissä ja
kedoilla ja vuorilla kehittyi hänen erinomaisen herkkä luonnon- ja
kauneudentajunsa yhä hienostuneemmaksi ja yhä hartaammaksi, ja niinpä
hän vasta 24 vanhana kirjoittaa siihen asti halveksitun ja parjatun
maisemamaalari _Turnerin_ puolustukseksi ensi niteen kuuluisaa teostaan
_Modern Painters_, herättäen sillä suunnatonta huomiota ja lisäten
siihen vielä vuosien mittaan 4 uutta nidettä (1843-1860).
Matkusteltuaan sitten Italiassa ja Alpeilla tutkimassa rakennustaidetta
ja vuorimaalauksen "totuutta", julkaisee hän retkiensä tuloksena
v. 1849 teoksen "_The Seven Lamps of Architecture_", omilla
piirustuksillaan varustettuna.
Sitten joutuu Ruskin onnettomiin naimisiin -- avioliitto purkautuu v.
1854 ja rouva Ruskin menee toiselle miehelle -- viettää pitkät ajat
Italiassa, Venetsiassa, valmistellen suurta ja syystä kyllä kuuluisaa
teostaan "_The Stones of Venice_", joka sitten ilmestyykin 3:na vahvana
niteenä 1851-53, jossa hän loistavalla, innostuneella ja sytyttävän
runollisella tavallaan osoittaa rakennustaiteenkin noudattelevan kunkin
kansan ja ajan uskontoa, siveyskäsitteitä, tapoja ja harrastuksia ja
jossa hän ylistää gotiikkaa renesanssin kustannuksella.
Samana vuonna, jolloin _"Venetsian kivien"_ ensi osa ilmestyi, julkaisi
Ruskin myös n.s. prerafaelistisen maalaussuunnan puolustus- ja
selitysteoksen _Pre-Raphaelitism_ (1851), joka suuresti auttoi tämän
merkillisen taideliikkeen kehkeymistä.
1853 aloittaa Ruskin pitkän ja suunnatonta huomiota herättäneen
luentotoimintansa Edinburghissa, Manchesterissa y.m., käsitellen
eloisasti, mukaansatempaavasti rakennustaidetta, Turneria,
prerafaelitismia, taiteen siveellistä ja yhteiskunnallista sovellutusta
ja tiivistäen ajatuksensa sitten kirjoiksi sellaisiksi kuin _A Joy for
Ever, On The Old Road, The Two Paths_. Muita samanaikuisia teoksia ovat
_Harbours of England_ (1856), _Elements of Drawing_ (1857), _Elements
of Perspective_ (1859) sekä _Modern Painters'in_ viides ja viimeinen
nide (1860).
Tämä vuosi 1860 osoittaa taitekohtaa Ruskinin elämässä ja tuotannossa.
Nyt loppuu hänen askartelunsa suoranaisen taiteen kanssa, ja hän
ryhtyy nyt sovelluttamaan oppejaan ja taiteen syvintä tarkoitusperää
tavoittelevaa maailmankatsomustaan elävään elämään, yhteiskunnallisiin
laitoksiin, kansaan. Hän saarnaa suurteollisuuden raaistuttavaa,
rumentavaa, tappavaa, ihmissielua surkastuttavaa vaikutusta vastaan,
tuomitsee rautatiet maiseman tärvelijöinä, kokee nostaa kunniaan
vanhaa englantilaista käsiteollisuutta ja toimittaa työväelle
siedettäviä asunto-oloja j.m.s. Hänestä tulee täten säkenöivänä
puhujana, lukemattomien, mitä omituisimmilla nimillä varustettujen
kirjojen, lentolehtisten, aikakauskirjojen sepittäjänä ja toimittajana
väsymätön, innostunut _kauneuden apostoli_ keskelle suurteollisuuden
kiirettä, kurjuutta ja rumuutta. Hän ei jätä koskematta ainuttakaan
yhteiskunnan mätähaavaa, hän pohtii kansantaloutta ja kasvatusta, hän
tuhlaa koko suuren omaisuutensa aatteidensa toteuttamiseksi ja hänen
vaikutuksensa niin kotona kuin ulkomailla onkin ollut erinomaisen
runsas ja hedelmöittävä taiteen yleisiin suuntiin, kasvatukseen, elämän
kauneuteen, luonnontajuun nähden.
Ruskin on kirjoittanut kaiken kaikkiaan yli 50 eri teosta, ottamatta
lukuun hänen pienempiä julkaisujaan. Kuuluisin ja suosituin hänen
apostoliaikakautensa teoksista on epäilemättä _Sesame and Lilies_
(1871), joka Manchesterissa ja Dublinissa pidettyinä luentoina
käsittelee lennokkaalla tavallaan kasvatusta, naisen asemaa ja
tehtävää, yhteiskunnan suhdetta yksilöön. Muista myöhemmistä teoksista
mainittakoot tytöille kirjoitettu _Ethics of the Dust_ (1886), suurta
suosiota saavuttanut _The Crown of Wild Olive_ (1866), ajatuskokoelma
_Time and Tide_ (1867), kreikkalaista jumalaistarustoa käsittelevä
_Queen of The Air_ (1869). 1870-1885 julkaisee hän teokset _Aratra
Pentelici, The Eagle's Nest, Love's Meinie, Ariadne Florentina, Val
d'Arno, Proserpina, Deucalion, The Laws of Fesolé, The Bible of Amiens,
The Art of England, The Pleasures of England_, omatekoisen elämäkerran
_Praeterita_ j.n.e.
Vv. 1869-1884 toimii hän kaunotieteiden professorina Oxfordin
yliopistossa sekä julkaisee vv. 1871-1884 pientä kuukauslehteä _Fors
clavigera_ työmiehille.