Hän kuolee 20 p. jouluk. 1900 yksinkertaisesta talossaan Conistonissa.
John Ruskinilla oli jokaiselle profeetalle välttämätön hehkuva innostus
asiaansa, ja se vei hänet nykyisen onnettoman yhteiskunnan onneksi
ainakin osittaiseen voittoon.
Hänen sanontansa oli ensi alussa pitkin, suunnattomasti sälytetyin
lausein liikkuvaa ja siis vaikeatajuista, eikä ole aina suomentajan
syy, jos lukija tässä kirjassa onkin tavannut kohtia, joiden
ajatukseen hän vain ankarasti ponnistellen on päässyt syventymään.
Mutta myöhemmin, kun hän alkoi puhua kansalle, muuttui myös hänen
esitystapansa lyhyeksi, täsmälliseksi, iskeväksi, sytyttäväksi ja
hänen oppinsa selväksi ja kohottavaksi. Ja mitä hän vaati taiteelta
ja elämältä: totuutta, luonnollisuutta, puhtautta, vakavuutta, onkin
sittemmin tullut yleisesti tunnustetuksi, ja mikä vielä parempi,
johonkin määrin myös seuratuksi. Tutustuminen Ruskinin elämäntyöhön,
ajatuksiin ja opetuksiin onkin jalostavinta, kohottavinta ja henkisiä
näkö-aloja avartavinta askartelua, mitä todelliseen sivistykseen
pyrkivä ihminen saattaa löytää.
Tämän kirjan pikkukappaleet on suomennettu erään ulkomaalaisen
valikoiman mukaan alkuperäisistä teoksista, ja pyrkivät ne osoittamaan
Ruskinin suhdetta luontoon ja kasvatukseen.
Toivokaamme, ett'ei mene pitkää aikaa, ennenkuin suomalainen yleisö saa
jonkun Ruskinin teoksen kokonaisuudessaan nautittavakseen.
_Suomentaja_.