On jo aika kääntyä takaisin Lunastettavan neidon runon siirtymiseen yli
kielirajan virosta suomeksi. Päärunko runoa, omaisilla oletetut
erilajiset ja itsekullakin kolmilukuiset tavarat, on kuitenkin ainoasti
läntisimmässä Inkerissä alkuperäiseen muotoonsa jäänyt. Näytteeksi
painettakoon katkelma Narvusin-puolista runoa[576] sekä vastaavat
varsinais-virolaisen runon säkeet:
Emo rannalle tuleepi.
"Oi emo lunasta minta,
Lunasta minta soasta,
Ota poies orjuuesta,
Päästä palkan piikuesta!" --
"Milläpä mä sun lunastan?"
"On sulla kolme pollekkesta;
Pane paras minusta,
Anna aine tyttärestäs." --
"Ennen mä sinusta luovun,
Ennen kuin paraasta pollestani.
Polle minulle ijäksi lienee,
Polle kaikeksi ajaksi,
Ei tyttöä lienekänä.
Tyttö toinen saatanehen." --
-- -- --
_Ema rannale tulesi.
"Oh minu ella eidekene!
Lunasta mind sõasta." --
"Miska ma sinu lunastan?" --
"Sul on kolmi põllekesta,
Mis parem, pane minusta,
Anna ainust tütteresta." --
"Enne loobun tütteresta,
Enne kui heasta põlledesta;
Põlle kõigekse eakse,
Tütar tänä hommeneksi."_[577]
Vaan jo Soikkolan puolella on Lunastettavan neidon omaisten
kolmilukuiset tavarat vaihdettu Myödyn neidon omaisten yksilukuisiin
ynnä laatusanalla määriteltyihin tavaroihin. Ei Soikkolassa, eikä
Hevaan puolella Lunastettavan neidon runo esiinnykään muuten kuin
Myödyn neidon runon yhteydessä, ostohinnan ilmoituksen ja lahjuksien
kiroomisen välisenä kappaleena, esim.[578]
Kysyin maata velloltani
-- -- --
"Sano kallis kaupanmiesi,
Mitä otti mun isoni?"
"Isosi rahaisen ratsun --
Emäsi mahike lehmän --
Vellosi soti-orihin --
Sisosi sinervon uukon --
Minnosi lehet leveät."
Vene läksis vieremääe,
Mie neito nuttamaae,
Nuttaen: "hyvä Venakko,
Venhäläinen vainolainen,
Punasaapas Saarelainen,
Kannatteles Karjalainen,
Piä purje punakypärä!
Soutelekka, joutelekka,
Soua tuolle rantuelle,
Missä nuot tulet palavat,
Kipunaiset kilsattavat,
Lemmenet lekottelevat."
-- "Sano kallis kaunokkainen,
Ketä sulla siell' on sukua?"
-- "Isoni on sukua siellä."
Isyt rannalle tulevi.
"Hoi iso, vanha isäni,
Vanha ukko vaalijani!
Lunasta sinä minuista,
Lunasta lumisaosta,
Venehestä Venhälaisen,
Paatista pahointekijän,
Ota poies orjuuesta,
Päästä palkanpiikuesta."
Iso vasten vastaeli:
"Milläpä minä lunastan?" --
"On sulla rahainen ratsu;
Paakka puolet mun alleni,
Puolet pääni päästimeksi,
Henkeni lunastimeksi."
Iso vasten vastaeli:
"Ennenpä minä tytöttä,
Ijankaiken kassapäättä,
Ennen kuin rahaisen ratsun."
Vene läksis j.n.e.
(Samoin tulevat rannalle muut sukulaiset kukin vuorostaan tavaroineen;
lopuksi neito kiroo:)
"Isoni rahainen ratsu
Rahatielle rauetkohon
Raha-aikana parahin!
Emäni mahike lehmä
Maion maahan kaatakohon
Maitoaikana parahin!
Velloni sotioroinen
Sotitielle sortukohon
Sota-aikana parahin!
Sisoni sinervon uukon
Susi villat vitvokohon
Villa-aikana parahin!
Minnoni lehet leveät
Lehtitielle lentäköhöt
Lehtiaikana parahin!"
Että tässä Lunastettavan neidon samoin kuin Myödyn neidon runo on
virolaista alkuperää, todistaa epäilemättömästi vertaus virolaisen
Lunastettavan neidon runon johdantoon, semmoisena kuin se läheisimmässä
Varsinais-Viron maakunnassa[579] esiintyy (huomaa erittäin sanaa ja
muotoa: _nuttamaae < nuttamaie_).
_Vene hakas veeremaie,
Karjalla karisemaie,
Pohlakas põletamaie,
Sõda akas sõudemaie,
Imme akas itkumaie,
Neidu noori nuttemaie:
"Ooda üva Venaku,
Sõisa armas Harju Saksa,
Pia kinni paula poiga,
Kannatele Karjalaine!"_
(Tai:)
_Soda laev läeb soudemaie,
Venelaine veeremaie,
Rootsi laev läeb laskemaie,
Karjalane karsimaie,
Mina noori nutamaie:
"Oota hea Venekas,
Kannatelle Karjalane,
Seisa armas Saare Saksa,
Pea purje punane kuube!"_
Tähän virolaiseen johdantoon on kuitenkin Inkerin puolella sekaantunut
alku erästä "Laivarunoa", joka esim. Narvusissa kuuluu:[580]
Soua laiva, joua laiva,
Soua suurta merta myöten,
Purjehi punaista merta,
Soua tuonne rantuelle,
Kussa tuo tuli näkyvi,
Valkeainen vilkahtavi.
Lunastettavan neidon ehdotus, että omaiset ainoasti puolet antaisivat
lunnaiksi, myös muodossa:[581]
Puolet lupaa minulle,
Toiset puolet itsellesi,
on nähtävästi jälkenä tavarain alkuperäisestä monilukuisuudesta.
Yhteen, vieläpä elolliseen esineesen sovitettuna se on silminnähtävästi
luonnoton.
Vielä on huomattava neidon kirouksessa yhä uudistuva jälkisäe: --
aikana parasna. Virolaisessa Myödyn neidon runossa ei sentapaista
tavata, vaan heti Narvusin puolella, jo ennenkuin Lunastettavan neidon
runo on siihen liittynyt, se siinä alkaa ilmestyä.[582] Mainittu
refrängisäe ei saata mistään muualta johtua kuin Inkerissäkin
tunnetusta Lunastettavan neidon laulusta.
Tämä laulu on sitten vielä aikaan saanut sen, että Soikkolassa ja
Hevaan puolella neidolle usein ilmestyy lunastaja, jonka tavarat hän
siunaa, esim.[583]
Seolleni suuri kiitos!
Pajulinna pääni päästi --
Linna kahta kasvakahan,
Kolmea korotelkahan.
Vävyni pajuinen linna,
Käet päälle kukkumahan,
Linnut päälle laulamahan,
Sirkkuset siveltämähän.[584]
Sulhasen sijalla on tosin tässä päästäjänä setä[585] tai vävy, mutta
hänen omistamansa linna, jonka toivotetaan kohoavan, muistuttaa
ilmeisesti sulhasen linnoja Lunastettavan neidon laulun
itäsuomalaisissa kappaleissa.
Soikkolassa sekä Hevaalla on Lunastettavan neidon runo välistä saanut
paikallisen värityksen. Neidon ryöstäjä Venäläinen silloin
soutelee:[586]
Reunaitse Retuisen saaren,
Kalasaaren kallahitse.
Retuinen saari tietysti tarkoittaa Retusaarta eli Kronstadtia.
Vakinaisen maantieteellisen leiman sai runo kuitenkin vasta
jouduttuansa Karjalan kannakselle, jossa souteleminen siirtyi mereltä
Nevajoelle. Täällä on Lunastettavan neidon runo enimmäkseen irtautunut
Myödyn neidon runon yhteydestä. Vaan pysyväisenä jälkenä siitä ovat
säilyneet omaisten yksilukuiset, laatusanalla määritellyt tavarat.
Karjalan kannaksen kappaleista, jotka ovat hyvin toistensa kaltaisia,
sopii seuraava Ahlqvistin kirjaanpanema näytteeksi, jos kohta siitä
veli tavaroineen on unohtunut.[587]
Venäläinen vainolainen,
Sinisaapas Saksalainen,
Soutelevi, joutelevi,
Ympäri Nevan jokea,
Nevan nientä kiertelevi.
Neitonen kujertelevi
Venäläisen venehessä,
Punaparran purjehessa:
"Soua tänne rantaselle,
Jossa tuikkavi tulonen,
Vilkuttavi valkeainen,
Suuri paimenen tuleksi,
Pieni pirtin valkeaksi.
Tuo tuli on ison tulonen."
Iso rannalle lasekse
Ja lasekse laiturille
Oroansa juottamahan.
"Lunasta iso minuista!"
Iso vasten vastaeli:
"Millä mä sinun lunastan?"
"On sulla sotioronen,
Pane puoli mun alleni,
Puoli pääni päästimeksi,
Henkeni lunastimeksi."
Iso vasten vastaeli:
"Ennen luovun tyttärestä
Kuin sotiorosestani."
Venäläinen j.n.e.
Emo rannalle lasekse --
Lehmiänsä juottamahan --
Venäläinen j.n.e.
Sisko rannalle --
Pesemähän uuttiansa --
Venäläinen j.n.e.
Sulho rannalle --
Pesemähän miekkoansa,
Ruokkimahan ruostehesta,
Jotta sorpoisi soassa,
Sekä liikkuis linnan teitä,
Narvan teitä narskuttaisi --
"Ennen luovun miekastani,
Ennen kuin luovun neiostani."
Neitonen kutittelevi:
"Kutti, kutti mun isoni,
Kutti ehtoinen emoni,
Kutti siitoinen sisoni!
Jo mun sulhoni lunasti.
Isoni sotaoronen
Sotatielle sortukohon
Parahan soan aikana!
Emoni mahikkilehmä
Suet syököhön kesällä,
Karhut maalle kaatakohon!
Siskoni sinervä uutti
Villoihinsa viipyköhön,
Vuonnihinsa voipukohon!
Sulhoni sotainen miekka
Sotatiellä sorpukohon,
Vainotiellä voittakohon!"
Merkille pantava on sulhasen, harvoin sedän,[588] ilmestyminen, joka
epäilemättä johtuu Lunastettavan neidon runon vaikutuksesta. Hänen
sotainen miekkansa tässä kappaleessa -- eräässä toisessa on hänellä
merinen laiva[589] -- on tietysti lainattu veljeltä mainitussa
laulussa.
Karjalan kannakselta levisi Lunastettavan neidon runo sekä Savoon että
Suomen Karjalaan. Jo Porthan tunsi kappaleen tätä runoa, kuten
teoksessaan _De poesi fennica_ ilmoittaa.[590] "Toinen runo ylistää
kihlattujen rakkautta, tunteen voimassa vanhempien, sisarusten ja
sukulaisten rakkautta paljoa väkevämpänä. Se esittää kertomuksen
neidosta, jonka -- sittenkun sulhanen jo oli vanhemmilta, monet
lahjukset heille ynnä muille omaisille annettuansa, lupauksen saanut --
Venäläinen oli salaa ryöstänyt ja vienyt veneesen pois kuljettaaksensa.
Kun häntä vanhemmat ja sisarukset olivat kukin vuorollansa
kieltäytyneet lunastamasta samoilla lahjuksilla, joita olivat saaneet
sulhaselta, niin tämä sulhanen, vaikka neito oli häntä alkuansa
ylpeästi kohdellut, ei epäillyt suorittaa sataa ruplaa Venäläiselle ja
sillä lunastaa häntä vankeudesta."
Niinkuin Porthanin selonteosta voi päättää, on Lunastettavan neidon
runo ollut Myödyn neidon runon jatkona. Tämä kappale on kyllä kateissa,
vaan Porthanin lisäyksissä Vhaelin kielioppiin ja Jusleniusen
sanakirjaan sekä erittäin Gananderin sanakirjassa on siitä siksi monta
säettä säilynyt, että sen pääpiirteet voi saada selville, esim.
Nivan nientä _kiertelövi_.[591]
Tyttönen _kujerteloopi_
Venäläisen venehessä.
Paatissa pahatapaisen.[592]
Isä rannalle lasexe
_Kujerrosta_ kuulemahan.
Isäni sotioroinen
Sotoannik _sortuohon_.
-- -- lehmä
_Rainallehen_ raipuohon
Lypsyn aikana parasna.
_Siskoni_ sinevä[593] uuhi
Vuonillehen voipuohon.
Vielä Gottlundin aikana laulettiin Keski-Savossa Lunastettavan neidon
runoa. Juvalta ja Joroisista hän sai kaksi toisintoa, jotka rinnan
painettakoon (n:ot 107 b ja a). Etupäässä edellisen mukaan, pari säettä
jälkimmäisestä lisäämällä, on Gottlund runon painattanut v. 1821
julkaisemaansa toiseen vihkoon Pieniä runoja Suomen Poijille ratoxi
(n:o VI).
Venäläinen verikoira
Soutelevi joutelevi,
Niemen nientä kiertelevi,
Ympäri Ylänjokea,
Kahen puolen karjamaita.
Neitonen kujerteleksen
Venäläisen venehessä,
Paatissa pahatapasen.
"Lunasta iso minua!"
-- "Millä mä sinun lunastan?"
-- "Onhan sulla uusi vene."
-- "Enpä raaski raukastani,
Rahan paljon pantuani,
Tengan tieltä löyttyäni,
Enemmän luvattuani."
(Mamma -- musta lehmä.
Veikko -- punainen ori.
Sisko -- sininen uuho.
Sulho -- musta ruuna).
-- -- --
Venäläinen vainolainen,
Iankaiken kiertolainen,
Venäläinen vainolainen,
Soutelevi joutelevi,
Niemen nientä kiertelevi.
Neitonen kujertelevi
Venäläisen venehessä,
Karjalaisen kaitehessa.
Isopa rannalle lasekse,
Kujerrosta kuulemahan,
Vaikutusta vaatimahan.
"Lunasta iso minua!"
-- "Millä mä sinun lunastan?"
-- "Onhan sulla kaksi ruunaa,
Pane paras pantiks."
-- "Ennen luovun neiostani,
Ennen kuin paraasta ruunastani."
(Äiti -- kaksi lehmää.
Veikko -- kolme miekkaa.
Sisko -- kolme ruunua.
Sulhanen -- kolme laivaa).
_Nevan niemi_ on molemmissa kappaleissa muuttunut _Niemen
niemeksi_,[594] edellisessä sitä paitsi _Ylänjoki_ lienee väännös
_Nevanjoesta_. Jälkimmäisessä kappaleessa on Lunastettavan neidon
laulun vaikutus ilmeinen, omaisten tavarain sekä lukuun että laatuun
nähden.
Sama Lunastettavan neidon runon ja laulun yhteen sulautuminen on
huomattava Suomen Karjalassakin, niin esim. eräässä Suojärven
kappaleessa,[595] jossa Nevanniemi on vaihdettu läheisempään
paikallisnimeen Nehvonniemi Ilamantsin pitäjän Melaselän
kappelissa.[596]
Kaikista sotkeutunein sekamuoto Lunastettavan neidon runoa ja laulua on
vihdoin tavattu Venäjän Karjalassa. Seuraavassa kappaleessa eivät
ainoasti säkeet ole sekaisin, vaan samakin säe on kahdesta aineksesta
yhdistetty, kuten omaisten tavarain määrittely sekä kaksiluvulla että
laatusanalla todistaa.[597]
Venäläinen veiloo (?)
Pikku tytär itkee
Venäläisen venehessä,
Karjalaisen karpasossa,
Punaparran purtelossa.
Katso taattoni matkaa
Yli meren rantaa.
"Tule taatto lunastamaan!"
-- "Millä minä lunastan?"
-- "On sulla kaksi kultakarva hepoa.
Pane paras panttiin."
-- "Ennen luovun tytöstäni."
(Maammo -- 2 maholehmää.
Veikko -- 2 sotamiekkaa.
Sikko -- 2 kultanieklaa.
Ämmö -- 2 k. kuiria (lusikkaa).
Musikka -- 2 kullaista ruplaa).
Ei siis ole ihmeteltävä, että Lönnrotinkin molemmat kokoonpanot
Kantelettaressa ovat sekamuodostuksia, joista toinen (III. n:o 26)
tosin enemmän runon, toinen (n:o 27) etupäässä laulun mittaa noudattaa.
Edellinen perustuu pääasiallisesti Gottlundin julkaisuun. Niinkuin
ensimmäisen painoksen toisintosäkeistä näkee, johtuu 5:ssä säkeessä
paikannimi Yläsen niemi Yläjoesta: samoin v. 6 _Kangasnientä <
kangasmaata < karjanmaata_.
Lunastettavan neidon sekä runo että laulu esiintyvät kuitenkin myös
Venäjän Karjalassa toisistaan erillään ynnä muissa yhteyksissä. Laulun
alkusäkeet ovat joskus[598] liittyneet Veneesen pyrkivän neidon runoon
(vrt. Kant. III n:o 28 "Neiti lepetissä")
Neiti istui klevetissä,
Itkee ja huokuu,
Kätösiään katkoo,
Sormusiaan murtelee.
Katsoi ylös, katsoi alas:
Ylähänä päivä paistoi,
Alahana veno juoksi.
"Taattoni tulee
Pitkin meren rantaa;
Ota taatto venoseen!"
-- "En ota, enkä tieäkänä.
Maammos jäleltä tulee,
Maammos on vene viekkahampi" j.n.e.
Toinen muodostus Veneesen pyrkivän neidon runoa on Lunastettavan neidon
runoon usein sekaantunut ja tämän edelle on sitä paitsi joskus jälleen
liittynyt Myödyn neidon runo, esim.[599]
(Paimenessa käynti -- yrkä -- kodin kuvaus -- kauppahinnan ilmoitus ja
kirous).
Neitonen kujertelevi
Sulkkuparran suun eessä,
Kultaparran parmahilla,
Venosessa vierahassa,
Karpasossa Karjalaisen.
Näki taattonsa vesillä:
"Tule taatto lunnahille!"
-- "Enpä joua tyttö raukka;
Lohi kultainen kutevi
Kultaisissa kupluskoissa."
Itse eellehen menevi,
Näki veikkonsa vesillä,
Emon lapsen lainehilla:
"Tules veikko lunnahille!"
-- "Enpä joua sikko kulta;
Säynäs kultainen" j.n.e.
"Tule maammo" -- "Siika" --
"Tules sikko lunnahille."
-- "Millä minä lunastan?"
"On sulla sinervä uuhi
Sinun pääsi päästimeksi,
Sinun pääsi keritsimeksi."
Niin sanoi siitä:
"Polen poikki uuen purren
Halki haapasen" j.n.e.
Tämän kappaleen loppuosa: neidon uhkaus potkia vene puhki tavataan
Vienan läänissä myös Vedenkantajan Annin runoon sovitettuna ja on
Lönnrot sen johdosta Kantelettaressa viimeksimainittuun runoon lisännyt
yllä esitetyn sekamuodostuksen Lunastettavan neidon ja Veneesen
pyrkivän neidon runoa (Kant. III. n:o 23).
Olemme vihdoin päässeet Lunastettavan neidon runon vaelluksen päähän.
Se siis ei ole johtunut vastaavasta laulusta, joka Länsi-Suomesta on
levinnyt Itä-Suomeen, Inkerinmaalle ynnä Viroon. Yhtäläisen
skandinavilaisen vaikutuksen alaisena, vaan aivan erikseen Saarenmaalla
se on syntynyt ja pitkin Viron maan rannikkoa vaeltanut Inkerin
puolelle, jossa on uudestaan muodostunut samaa tietä yht'aikaa
kulkeneen Myödyn neidon runon avulla. Jo Länsi-Inkeristä alkaen ja
matkan varrella kautta Karjalan kannaksen Itä-Suomeen ja Venäjän
Karjalaan yhä suuremmassa määrin se on ottanut vastaan vaikutusta
Lunastettavan neidon laulusta, jolla tavoin on kehittynyt puoleksi
runomitallinen ja puoleksi laulumitallinen välimuoto.
Siihen katsoen, että ympäri Suomenlahtea kiertänyt länsisuomalainen
laulu on kohdannut Virosta vaeltaneen runon aivan kielirajalla, ei
Lunastettavan neidon runo suomenkielisessä muodossaan saata olla laulua
sanottavasti vanhempi. Tietysti tämä päätelmä ei ole täysin sitova,
koska ainakin voisi ajatella, että laulu olisi vasta myöhemmin ja joka
paikassa eriksensä vaikuttanut runoon, sitten kun tämä jo oli
suorittanut kulkunsa Inkeristä Venäjän Karjalaan.
Mutta on vielä toinenkin todistus, joka tukee sitä olettamusta,
että runo vasta samaan aikaan kuin laulu eli 1600 luvulla sai
suomenkielisen asunsa. Niinkuin olemme nähneet on runon alkuperäisessä
Saarenmaalaisessa muodostuksessa neidon ryöstäjä kuviteltu
kansallisuudeltaan Venäläiseksi. Siitä voimme tosin ainoasti päättää,
että runo on syntynyt ennen vuotta 1700, jonka jälkeen Viron kansa on
ollut Venäjän vallan alaisena. Vaan Venäläisen yleinen ilmaantuminen
myös Varsinais-Inkerissä ja Karjalan kannaksella ynnä hänen
säännöllinen mainesanansa vainolainen[600] määrää runon suomalaisen
muodostuksen aikaisemmankin rajan, nimittäin vuoden 1600 paikoille,
jota ennen sekä Inkerinmaan että Käkisalmen läänin asukkaat ovat
Venäläisten liitossa pitkin aikoja esiintyneet.