olisi aikoinaan itäsuomalaisissakin kappaleissa löytynyt ja kenties
antanut aihetta suomalaisessa Myödyn neidon runossa jo Inkerin puolella
ilmaantuvaan yhtäläiseen säkeesen, jolla ei ole minkäänlaista
vastinetta virolaisessa Myödyn neidon runossa.
Virolaisilla on tosin myös Neljän neidon runo hyvin yleisesti tunnettu.
Ja sen muoto on siksi samanlainen, että sen täytyy olla jossakin
yhteydessä vastaavan länsisuomalaisen runon kanssa.[572]
Maarjapäeva laul.
_Lähme Loojale loole,[573]
Maarialle heinamaale;
Nüüd on Looja eina kuiva,
Maaria eina ilusa.
Võttan kaare, võttan kaksi,
Hakkan kolmat võttemaie.
Mis ma leidsin kaare alla?
Kotka leidsin kaare alla.
Mis seal kotka tiiva alla?
Kirves j.n.e. Mis j.n.e. 10
Laastu seal kerveja ninasse?
Jaani aita tehtaneksi.
Sängi senna aida sisse. 16
Oled senna sängi sisse.
Palagas senna õlge peale.
Padjad senna palaka peale. 21
Mis senna padjade peale?
Neli noorta neitsikest.
Üks aga kojub kuldavööda,
Teine raksib raudavööda,
Kolmas kassikäpalista,
Neljäs nuttab noorta meesta.
(t.) Neljäs nuttab vendadasa,
Mis mullu sodaje viidud,
Tunamullu muile maile. 30
Ära sina nutta neitsikene!
Jo näikse, jo tulekse,
Pää paistab päälta metsa,
Keha metsa keskeelta,
Jalad alta arva metsä._
Mutta eroavaisuudetkin tämän ja länsisuomalaisen Neljän neidon runon
välillä ovat sitä laatua, ettei toista voi toisesta johtaa. Sitä paitsi
ei ole mitään jälkeä suoranaisesta runojen vaihdosta Varsinais-Suomen
ja Viron rannikon välillä. Virolaisen runon kulusta ympäri Suomenlahden
on Myödyn neidon runossa toistaiseksi ainokainen esimerkki, eikä
yksinäinen länsisuomen alueen itärajalle satunnaisesti eksynyt kappale
paljoa todista, kun on kysymys länsimurteella yleisesti ja paraiten
säilyneestä runosta. Päinvastaisesta suomalaisten runojen kulusta
Inkerinmaan kautta Viron puolelle on kyllä useitakin todisteita, mutta
leviämissuhteet viron alueella ja kekitysmuodot pitkin matkaa ovat
tavallisesti aivan toiset kuin tässä tapauksessa. Ei siis ole muuta
mahdollisuutta virolaisen ja suomalaisen Neljän neidon runon
yhtäläisyyden selittämiseksi, kuin yhteisen alkumuodon olettaminen.
Kysymys on vaan siitä, onko tässä kaksi alkuperäisen yhteissuomalaisen
runon haarausta vai kaksi myöhemmän ajan lainaa yhteisestä
vieraskielisestä lähteestä. Jälkimmäistä mahdollisuutta ehdottomasti
puoltavat virolaisen runon katolisperäiset nimet: Maaria ja Johannes,
joita ei voine runoon kuulumattomina pitää. T:ri O. Kallas on
huomauttanut,[574] että yhtäläinen laulu, jossa kolmas neito itkee
sotaan vietyä sulhoaan, löytyy Vendiläisillä Saksanmaalla.[575]
Nämätkin, samoin kuin Länsisuomalaiset ja Virolaiset ovat luultavasti
germaanilaisesta runoudesta -- ja tietysti aivan erikseen --
vastaanottaneet Neljän neidon runon.
Joka tapauksessa on veljen lahjojen tuominen suomalaiselle runolle
erikoinen piirre, jota ei virolaisessa eikä vendiläisessä tavata. Jos
siis sisaren sininen uuhi on Länsi-Inkerissä tullut Myödyn neidon
runoon Neljän neidon runosta, niin on se suomalaisen eikä virolaisen
muodon vaikutusta.
Aivan välttämätöntä ei kuitenkaan ole ajatella Neljän neidon runon
vaikutusta tässä kohden. Lammas ja uuhi, niinkuin olemme nähneet, ovat
tavallisia sisaren tavaroita Lunastettavan neidon laulun karjalaisissa
ja inkeriläisissä kappaleissa. Jollei laulu ole runolta tätä piirrettä
lainannut, niin on se päinvastoin saattanut laulusta siirtyä Myödyn
neidon runoon. Mainesana _sininen_ on siinä tapauksessa voinut tulla
alkusoinnun vaikutuksesta siskon rinnalle itsenäisestikin Inkerinmaalla
uudestaan keksityksi.