Samaten kuin suomalaisen Luojan virren kappaleet kreikanuskoisilla
Karjalaisillamme, ovat myös Viron kansan laulut Jeesuksesta ja
Maariasta, n.k. Setukaisten luona löytäneet pakopaikan uudemman
kirjatiedon ja kansanopetuksen tieltä. Nämät Itämeren maakuntain rajan
taakse, Pihkovan puolelle jääneet Virolaiset käännettiin kreikanuskoon
keskiajan loppupuolella, luultavasti 1473 vuoden tienoissa, jolloin
läheinen Petshoryn luostari perustettiin.[365]
Yhtäläisesti kuin Luojan surma-virsi Suomen Karjalassa ynnä Latvajärven
Arhipan toisinnossa alkaa eräs Setukaisten _Jeesu laul_ usein
valituksella, että muuta kaikkea esitetään, vaan ei Jeesuksen kuolemaa.
Mutta sitten runo ikäänkuin pyörtää takaisin sanansa ja poikkeaa aivan
toiseen aineesen.[366]
Kaikki laulut lauletahan,
Ei mainita Maariata,
Kaikk' iloiset etsitähän,
Kuului, jo on Jeesus kuollut,
Ei jutella Jeesuksesta,
Maariakin maahan pantu,
Ei konsana Jeesus kuole,
Maariat' ei maahan panna.
Jeesus käy jokea pitkin,
Pyhä Maaria virran viertä.
Kuka vastahan tulevi?
Hepo vastahan tulevi.
"Terve ratsu rautakapjo,
Rautakapjo, pyöräkaula!
Vie Jeesus ylitse vetten,
Kanna Maaria kananen."
Hepo kielille paneli:
"En Jeesusta jaksa viedä,
Enkä ehdi Maariata.
Moision maa on kyntämättä,
Tekemättä työosani,
Säkä työss' on särkynynnä,
Rinta maalla rikkununna."
Jeesus soimasi hevosta:
"Kun hepo hävitetähän,
Suon reunahan surmatahan,
Karhu käyös kuopallensa,
Hukka tullos haudallensa."
Jeesus käy j.n.e.
Kirkko vastahan tulevi.
"Terve kirkko kultakatto,
Kultakatto, hopearisti!
Vie Jeesus" j.n.e.
Kirkko kielille j.n.e.
"Huomenn' on pyhänen päivä,
On tulossa armas aika;
Kaikki rahvas on ko'olla,
Papit paljon laulamassa,
Koulupoiat kukkumassa."
Jeesus kirkkoa kirosi:
"Tullessa pyhäisen päivän,
Ajan armon auetessa,
Ulos rahvas astukohon,
Yksin jääköhöt jälelle
Kirjamiehet kirkumahan,
Koulupoiat kukkumahan."
Jeesus käy j.n.e.
Härkä vastahan tulevi.
"Terve härkä keihässarvi,
Keihässarvi, ruumenvatsa!
Vie Jeesus" j.n.e.
Härkä vastasi hänelle,
Sarvenkantaja saneli:
"Mun on niskani ruvessa,
Sarveni on sammalessa."
Puhui Jeesus puolestansa:
"Valan sarville hopean,
Kullan sarvien välihin."
Härkä vei Jeesuksen ylitse,
Kantoi Maarian kanasen.
Jeesus lausui laupeasti:
"Kun härkä hävitetähän,
Keihässarvi surmatahan,
Keittäessä kiitetähän,
Syötyäkin siunatahan;
Suku suuri on ko'olla,
Lapset läsnä laulamassa,
Perhe penkeillä ilossa,
Muu väki pihalla vielä."
Päältä katsoen tämä runo tuntuu hyvinkin eheältä ja yhtenäiseltä. Mutta
lähemmin tarkastaessa huomaa pian, että se on useammasta eri aineksesta
kokoonpantu. Aivan ilmeisesti liikanainen ja luonnoton lisä on _kirkko_
hevosen ja härän välillä vastaantulijana ja _kantajaksi pyydettynä_. Se
onkin lainattu toisesta Setukais-runosta, jossa kuoleva neito pyytää,
että hänet haudattaisiin _Võnnun_ kirkkoon: "papit siellä paljon
lauloit, kukuit paljon koulupoiat."[367]
Tartonmaan Võnnun[368] pitäjän nykyään luterilaisen, ennen katolisen
kirkon mainitseminen[369] viittaa siihen, että ainakin tämä osa
kreikanuskoisten Setukaisten Jeesuksen laulua on katolista alkuperää ja
lännempää yli rajan levinnyttä. Sen päätöksen varmistaa myös
koulupoikain nimenomainen esiintyminen eikä sitä vastustane pappien
sinisen ja keltaisen puvun kuvaus useissa toisinnoissa, esim.[370]
_Sis iks papi pallo laulva,
Pallo kuukva koolipoisi,
Tuleva sisse sinisärgi.
Kõndva kõlladse kasuga_.
Jeesuksen lausumat tuomiot tavataan useammin irtonaisina runon lopussa,
jolloin on vaikea kuivailla muun kuin härän niitä kuulemassa. Eräässä
kirjaanpanossa, jossa härkä on vienyt Jeesuksen "Pietarin pesään",
pyhän "kodan" (talon) kohdalle, Jeesus toivottaa, että härkää
tapettaessa lapset laulavat pöydän takana, ja perhe pitää iloa penkin
päällä, vaan hevosta hukattaessa kylän:
Penit iloa pitävät,
Sepelkaulat karkelevat;
vielä kirkon hän kiroo, etteivät siinä enää papit ja koulupojat, vaan:
Paarmat paljon laulakohot.
Lintuset livertäköhöt.
Viimeksimainittu kirous on muuten hyvin harvinainen, silloin kuin
tuomiot runon lopussa julistetaan, vaikka vastaantulijana kirkko miltei
säännöllisesti ilmaantuu. Tavallisesti on tällöin ainoasti hevosen ja
härän kohtalosta kysymys. Toisinaan ei edes Jeesus ole lausujana, vaan
härkä, joka hevosen kera kiistelee. Samanlainen sanakiista tavataan eri
runona muualla Virossa. Vertailun vuoksi asetettakoon rinnan eräs
Viljannin-puolinen kirjaanpano (B) ja vastaava kappale (A) Setukaisten
Jeesuksen laulua.[371]
A. _Hoppõn iks härgä sõimas:
"Kos sa astut akkanmago,
Kos sa kõnnit kõlgaskõttii?"[372]
Härgä taitsõ vasta lausta:
"Oh sa hoppõn kaarakõttu!
Ku sa hoppõn koolõnotõ,
Pereh ikkõ pingi pääl,
Latsõ ikkõ lavva man:
Tulõ valda varõsit,
Kats hulka kaarõnit,
Kyik vierva hobõsõ verele.
A ku ma härgä tappõta,
Odasarvõ ärr hukkata,
Liha mul lipsa lõigutas,
Veri toobõ mõõdõtas:
Pereh lauli pingi pääl_." --
B. _Hobu, härga tapelesid,
Tõine tõistä sõimelesid.
Hobu ütel ärjalegi:
"Oh sina vana tõlguskõhtu!"
Härga mõistis, vasta kostis:
"Oh sina vana pebre p--!
Sest sind heinul söödetakse,
Et sind suanil sõidetakse, --
Kui sina ära sureksid."
Siis on kikkis koera kärvad,
Itsikul hundi igemed,
Vahtivad Viru varesed
Kui mind ära tapetakse,
Pea saab Pärnu päilikule,
Veri mull toobil mõedetakse,
Liha lipsa lõigatakse,
Sarved Soare junkurile_.
Tämäkin osa Jeesuksen laulua on epäilemättä tullut Setukaisille
lännempää aikoinaan katolisuskoisilta Virolaisilta. Yhteinen hevosen ja
härän vastakohta on aiheuttanut kahden runon yhdistämisen, alussa aivan
irtonaisesti perätysten, vaan vähitellen kiinteämmin. Hevosen ja härän
välinen suukopu on ensiksi muutettu Jeesuksen molemmille lausumaksi
tuomioksi; sitten on myös lisään tulleelle kirkolle pitänyt keksiä
vastaava rangaistus ja viimeksi on kutakin koskevat lausunnot
hajoitettu asianomaisille paikoilleen, niin että ne välittömästi
seuraavat Jeesuksen keskustelua itsekunkin kanssa.
Mainitut lisät poistettua jäävät runon juoneen kuuluviksi seuraavat
piirteet: Jeesus ja Maaria vaeltavina pitkin jokea -- hevonen ja härkä
joen äyräällä olevalla kyntömaalla[373] -- pyyntö kantamaan yli joen --
hevosen kieltäytyminen ajan puutteen ja väsymyksen[374] perustuksella
-- härän epäröiminen sen johdosta, että hänen niskansa ja sarvensa ovat
pilalla, edellinen joskus nimenomaan ikeessä[375] särkynyt -- näiden
kultaaminen ja hopeoiminen -- sekä viimein yli vienti.
Sama legenda tunnetaan muualla Virossa yleisesti suorasanaisena satuna.
Muutamassa varsinais-virolaisessa kirjaanpanossa se kerrotaan
seuraavasti.[376] Hevonen ja härkä söivät joen äyräällä. (Toisessa
saman seudun kappaleessa selitetään, että isäntä oli heidät päivällisen
ajaksi valjaista irti päästänyt.) Jeesus saapui heidän luokseen ja
pyysi hevosta viemään yli joen. Hevonen vastasi: "minulla ei ole aikaa,
minun täytyy syödä vatsani täyteen siksi kuin minut jälleen
valjastetaan." Mutta härkä otti Jeesuksen selkäänsä. Silloin Jeesus
kirosi hevosen: "sinä saat paljon syödä, vaan et tule koskaan
ravituksi." Ja härälle siunaten sanoi: "sinä saat vähän syödäksesi,
kuitenkin olet aina kylläinen." (Mainitussa toisinnossa: "sinun pitää
olla ennen syönyt ja levännyt kuin isäntäsi.")
Että tämä katolisperäinen tarina on saanut runomuotonsakin jo ennen
Setukaisten luokse saapumistaan, todistaa miehensätappajan Maien runoon
hänen piilo- ja pakoehdoituksiensa joukkoon toisinaan eksynyt kappale,
esim.[377]
_Mai läks ärga palveelle:
"Oh ärga, avita minda!"
Ärga kuulis, kostis vasta:
"Tule mino turja peale,
Istu ikke nuki peale;
Ma viin sind läbi vedeja,
Kannan mere kaldaasse."_
Tai: _Maie härgada paluma:
"Oh härga, avita minda!"
Härga varsti vasta kostis:
"Kuda ma sino avitan?"
Härg võttis Maie sarvedelle,
Viis tema järve roogodelle_.
Siitä että mainittu Setukaisten Jeesuksen laulu on useammasta runosta
kokoonpantu, voi jo päättää, että sen johdantokin on eri runoa. Se
näkyy etenkin toisesta näytteen suomennoksessa käytetystä runosta (B),
jossa Jeesuksen kertosanana alussa ei ole itse Maaria, vaan Maarian
poika eli lapsi, ja jossa vielä Jeesuksen haudasta on puhe.
Kuului, jo on Jeesus kuollut,
Maarian poika maahan viety,
Syvä hauta kaivettuna
Rautalattia rakettu.
Jeesus poika surmatahan,
Maarian lapsi haudatahan.
Vaan ei hautoa hakata,
Lyödä rautalattiata,
Jeesusta ei kuoleteta,
Maariata(!) maahan viedä.
Lisäksi on huomattava, että tämä johdanto hyvin usein kokonaan puuttuu.
Eräässä ilman johdantoa alkavassa kappaleessa on sen sijaan
lopussa liite, jossa tulee puhe Jeesuksen kuolettamisesta ja
hautaamisesta.[378] Sen jälkeen kuin Jeesus on ilmoittanut härälle
hänen kunniallisen kohtalonsa sekä päässyt hänen selässään yli vetten
"Pyhän Pietarin pesään, Maarian ikkunan alle", kertomus vielä jatkuu
Jeesuksen kehoituksella härälle, joka jo kiehuu kattilassa
puolikypsänä, samoin puoleksi keitetylle kukolle ja kalalle, että
lähtisivät viemään taivaasen sanaa, kuinka häntä kuoletetaan. Sitten
nähtävästi laulaja itse lähtee Maarian ovelle kolkuttamaan ja
pyytämään, että hän tulisi alas taivaasta ilmaa katsomaan. Jeesus(!)
silloin huutaa kolmea piikaansa: Annia, Katria ja Hetaa, tuomaan
kiireesti hameensa ja kenkänsä, samoin kolmea renkiänsä: Pietaria,
Paavalia ja Johannesta, paikalla valjastamaan. Ilmaa katsomaan tulija
tapaa Jeesuksen, jonka sijalle sitten _Äio_ (piru) joutuu.
Että tämä loppuliite on eri runoa, tuntuu ihan itsestään selvältä ja
sitä paitsi mahdolliselta, että yllämainittu samanaineinen johdanto on
yhteen kuuluva. Vaan mistä syystä Jeesuksen piinan ilmoituksen ohella
puhutaan "ilman katsomisesta" ja miksikä Maarian sijalle taivaassa
äkkiä vaihtuu itse Jeesus? Vastauksen saamme kahdesta itsenäisestä
kirjaanpanosta, joista toinen ensi silmäyksellä näyttää erittäin
eheältä ja kauniilta kokonaisuudelta.[379]
Ilma upposi utuhun,
Maa katosi kastehesen.
Sään korjata Saksat aikoi,
Ilman laitella isännät.
Ei saa Saksat säädetyksi,
Uudistetuksi isännät.
Ei päiveä päällä ilman,
Ei koitetta alla ilman,
Ei tähtiä taivahalla,
Eikä kuuta korkealla.
Siks' ei päiveä j.n.e.
(*)Jeesus poik' on piinan alla,
Vaka vaivassa Jumala.
Jeesus on selin tulella,
Jalat kaksi kahlehessa,
Sormet viis venytettynä,
Rengas vyöllä, vaaja suussa.
Jeesus jutteli tulilta,
Pajatti palaviltansa:
"Ken vie viestin Maarialle,
Tuopi tiedon armahalle,
Että minua murhatahan,
Vakahista vaivatahan?"
Kala on pantu pannun päälle,
Puoli kypsi, puoli jäänyt,
Meni soutaen merehen,
Tuo vei viestin j.n.e.
"Tule maalle Maariainen!
Jeesus poika" j.n.e.
Eipä uskonut emonen,
Eikä ottanut todeksi,
Että Jeesus j.n.e.
Jeesus jutteli j.n.e.(*)
Kukko on pantuna patahan,
Puoli kypsi, puoli jäänyt,
Lens' orsille laulamahan.
Tuo vei viestin -- Eipä j.n.e.
Jeesus jutteli j.n.e.
Härkä kiehui kattilassa,
Puoli kypsi, puoli jäänyt,
Läksi mylvien mäelle,
Tuo vei viestin -- Eipä j.n.e.
Jeesus jutteli j.n.e.
Ilmall' ol' ihana tyttö,
Taivasalla tarkka lapsi,
Juoksi Jumalten ovelle,
Maarioiden ikkunalle,
Kultarengasta koputti,
Hopeaista helähytti.
"Kuule Maaria emoni,
Kaunis ilman uudistaja!
Ilma upposi j.n.e.
Tule maalle Maariainen,
(*)Jeesus poik' on piinan alla,
Vaka vaivassa Jumala."(*)
Kutsui kolmea tytärtä,
Maaria kanasta kahta:
"Anni armas, Katri kallis,
Heta hellä tyttäreni!
Pian tuokatte pukuni,
Ja kenkäni kiirehesti,
Päähäni hopeahuntu,
Ylle viitta vaskisolki.
Menen maalle katsomahan."
Kutsui vielä kolmet rengit,
Pietarin ja Paavalinkin,
Antin armahan lisäksi:[380]
"Sui renki heti hevonen,
Palkollinen pane etehen,
Orja ohjakset ojenna.
Hanget raataja aseta,
Reki käännä käskyläinen.
Ajan nyt ilman katsantohon."
Ajoi maalle Maariainen,
Sai taas ilma entiseksi,
Muuttui päivä muinoiseksi.
Tuli päivä päälle ilman,
Sekä koite alle ilman,
Tuli tähdet taivahalle,
Nousi kuukin korkealle.
Vaan jo tätäkin kirjaanpanoa lähemmin tarkastaessa tulee ajatelleeksi:
veivätkö nuo eloon heränneet eläimet todella viestin taivaasen?
Vaikkapa voisi olettaa kukon äänen orsilta ja härän mylvinän mäeltä
niin korkealle kuuluneen, jää ainakin kalan meno mereen siltä kannalta
selittämättömäksi. Ja jos he kuitenkin, niinkuin runo väittää, veivät
sanan Maarialle, niin miksi ei hän näitä ihmeellisiä lähettejä uskonut,
kun kuitenkin tytön viestiä oli valmis noudattamaan, vieläpä suurella
kiireellä? Ristiriita on hyvin helposti ratkaistu, sillä tässäkin on
eroitettava kaksi runoa: Jeesuksen surma-laulu ja laulu sumuun
peittyneen ilman uudistamisesta. Jälkimmäinen esiintyykin enimmiten
aivan erikseen; sitä tästä irti saadaksemme ei meidän tarvitse muuta
kuin jättää pois tähtien (*) väliset säkeet sekä lisätä Maarian ohelle
Jeesus taivaassa olijana ja alas-tulijana.
Toisessa mainitussa kirjaanpanossa saumat vielä selvästi näkyvät.
Viimeisenä sananviejänä orpo tyttö saapuu sinipilvien perätse,
vahapilvien välitse taivaan ovelle, jonka naispalvelijoillaan avauttaa
itse Jeesus, vaikka juuri häneltä on sana tuotava. Sisäänpäästyään
tyttö astuu suoraan Jeesuksen eteen, Maarian luokse, heittäytyy
jalkoihin Jeesukselle ja Maarialle ja puhuttelee heitä: "kuule Jeesus
ja Maaria!" Vaan sitten jatkaa: "miksi et sinä usko, sinulle on tuotu
kymmenen käskyä, sata sanaa; Jeesus poikaasi vaivataan." Taas Jeesus
kutsuu kolmea piikaansa: Annia, Katria ja Hetaa, päälle pukemaan sekä
kolmea renkiänsä: Pietaria, Paavalia ja Johannesta, valjastamaan.[381]
Istahtaa viimein itse rekeen etupuolelle, Maaria peräpuolelle,
orpotyttö keskivälille. Tulevat ja ottavat Jeesuksen pois tulesta; sitä
paitsi he asettavat ilman entiselleen.
Vielä löytyy muuan Jeesuksen laulun kokoonpano, joka sekä alkaa
mainitulla johdannolla että jatkuu kertomuksella Jeesuksen
kuolettamisesta, sekoittamatta siihen ollenkaan runoa ilman
uudistamisesta.[382] Välittömästi sen jälkeen kuin härkä on kantanut
Jeesuksen taivaasen, kuvataan kuinka:
_Jeesu hauda kaivedi
Säidse (?) süld süva,
Kümme küünärd pik,
Jeesust hauda pandi_.
Jeesuksen piinasta vievät sanan Jumalalle puolikypsä kala, kukko sekä
härkä, jota viimeksi mainittua Jumala uskoo, tullen maan päälle
katsomaan. Sitten kysytään: "ken siellä hautaan pantiin?" ja vastataan:
"paholainen".
_Kuri hauda pandi;
Jeesus jäi havva veere pääle_.
Nyt vasta Jeesus siunaa härän ja lopuksi lausuu toivomuksensa, että
tämä tarina jäisi kansanlauluksi:[383]
_See jutt jägu Jumalale,
Laulu rahva latsile_.
Viimeksi on huomattava eräs kirjaanpano, jossa useinmainittu johdanto
esiintyy Jeesuksen kuolonsanomain yhteydessä ilman niitä eroittavaa
Jeesuksen joen yli menoa.[384] Tämä runo oli laulajan selityksen mukaan
niin pyhä, ettei sitä saanut esittää tavallisella jälkiloilotuksella
joka säkeen jälkeen (_seo laulu pääle vett, veli, tohe ei leelot ülda,
sis saat pattu, selle et seo um Jumaldõ laul_). Se alkaa:
_Muud laulu laulõtigi,
Muud illo isitigi,
Ega üldä äi Eesukõista,
Ega Maarijat manita ai.
Eesu olli ammu ärä koolu,
Maarija olli maalõ lännü.
Sõna tuodi Maarijallõ,
Sõna Maarija imele.
Süvvä hauda kaivõtiigi
Raudasilda raotigi,
Süld ätesä süvütä,
Pääle kümme küünärtäni_.
Muuta laulua laulettiin,
Muut' iloa etsittiin,
Ei jutella Jeesuksesta,
Eikä Maariaa mainita.
Jeesus oli ammoin kuollut,
Maaria maalle lähtenyt.
Sana tuotiin Maarialle,
Sana Maaria-emolle.
Syvää hautaa kaivettiin,
Rautalattiaa lyötiin,
Syltä yheksän syvyyttä,
Kyynärä kymmenettä.
Välillä on kuvaus, kuinka Maaria vuoteeltansa, sini- ja kultakukkien
keskeltä, kutsuu kolmea tytärtään tuomaan vaatteet sekä kolmea renkiään
valjastamaan. "Minä lähden Jeesuksen luo käymään, Jeesusta etsimään",
hän lausuu, vaan runo toistaa: "Jeesus oli ammoin kuollut", ja jatkaa:
_Maarija tulli maaha taivast:
Olõ õs Eesut kotohnani,
Umah kotoh kumõhõh.
Eesu oli kulla kraavi pääl,
Hõbõhõtsõ järve pääl,
Ilma illo iskemäh,
Taiva tähti lugõmah.
Maarija nu hüäs võta as,
Panõ õs pallo uskvas.
Riko oll keedet katõlah,
Puol oll keedet, puol oll jätet,
Tuo läts ordõ kirgemähe.
Kala oli kütset ravva pääl,
Puol oli kütset, puol oli jätet,
Tuo läts merde sõudõma.
Härg oll kuah ärr tapõt,
Puol oli tapõt, puol oli jätet,
Tuo läts mäele müristeh.
Hopõn tapõt nurmõ pääle,
Puol oli tapõt, puol oli jätet,
Tuo läts atra vidämä_.
Maaria maahan taivaasta;
Ei ollut Jeesusta
Kodissansa kumeassa.
Jeesus oli kuhalammen,
Hopeaisen järven päällä,
Ilman iloa etsimässä,
Taivaan tähtiä lukemassa.
M. ei ottanut hyväksi.
Eikä paljon uskoakseen.
Kukko oli kattilassa,
Puoli keitetty, p. jätetty,
Läksi orrelle kiekuinaan.
Kala paistina raudalla,
Puoli paistettu, p. jätetty.
Läksi mereen soutamaan.
Härkä oli kodassa,
Puoli tapettu, p. jätetty.
Läksi mäelle myristen.
Hepo nurmelle tapettu,
Puoli tapettu, p. jätetty,
Läksi auraa vetämään.
Loppuosa runoa ei ole tosin ajatukseltaan aivan selvästi ilmaistu;
mutta mitä Maaria ei ota uskoakseen, ennenkuin mainitut ihmeet
tapahtuvat, ei ainakaan näy olevan Jeesuksen kuolema, vaan nähtävästi
hänen eloon heräämisensä. Runon ponsi on siis sama kuin Suomen ja
Venäjän Karjalassa tapaamamme tarinan Neitsyt Maariasta, joka ei usko
ilmoitusta ylösnousseesta Vapahtajasta, ennenkuin kattilassa kiehuva
kukko tai pyy lähtee lentoon. Koska tämä karjalainen tarina on
luultavasti venäläisiltä opittu, niin sopii kysyä, eikö myös
kreikanuskoisten Setukaisten runo voi olla samalta taholta saatu.
Vastaus tulee kuitenkin varmasti kieltävä, sillä samaa runoa on
löytynyt muuallakin Virossa pari kappaletta, jotka edellyttävät
katolista ja länsimaista vaikutusta. Toinen niistä tavataan Knüpfferin
muistiinpanemassa vanhassa varsinais-virolaisessa Joulu-laulussa, joka
alkaa ennen esitetyllä Mataleenan runolla.[385] Se tästä jatkuu:
_Jesu läks siis söitemaie,
Jöulo öse esmisselle,
Marri Marta öhtaalla.
Tullid vasta Judamehhed.
Pilatuse pitkad poisid,
Sure Roduse sullased.
Jesus kinnivöeti,
Ärra Jesus tappeti.
Jesus haudaje maeti.
Jesu hauasta könneles:
"Kui te lähte linna pole,
Kallage Kidroni pole,
Vige mo issale teäda,
Vige mo emmale teäda,
Andke teäda audujalle,
Et on poega pooksessa,
Illus ilma sambaassa,
Armas haua kalda alla."
Ei siis uskund Mariani,
Et olli poega j.n.e.
Härg on lahhitud laesse,
Kuk on kulda vardaassa,
Lammas on panni peäl praesta.
Härg läks ammudes mäele,
Lammas läks mängides kässale,
Kuk läks lakka lauledesse_.
Höbbedaste örta möda,
Kullaste körrendat möda,
Vaskista väravvat möda.
Siis vast uskus Mariani_. --
Jeesus sitten ajamahan
Jouluyönä ensimmäisnä,
Maarian-Martan aattona.
Vastaan Juudan miehet,
Pilatuksen pitkät pojat,
Suuren Ruotuksen rengit.
Jeesus kiinni otettiin,
Jeesus tapettiin.
Jeesus hautaan pantiin,
Jeesus haudasta puheli:
"Kun menette kaupunkiin,
Kääntykää Kidron-laaksoon,
Viekää isälle tieto,
Viekää emolle tieto,
Ilmoittakaa hautojalle,
Ett' on poika hirsipuussa,
Kaunis ilmapatsaassa,
Armas haudan partahalla."
Ei uskonut Maaria,
Ett' oli poika j.n.e.
"Härkä lahdattu laessa,
Kukko kultavartahassa,
Lammas pannulla paistina."
Härkä ammuen mäelle,
Lammas leikkien kesannolle,
Kukko laulaen lakkaan,
Hopeaista ortta myöten,
Kullaista korentoa,
Vaskista veräjää.
Sitten vasta uskoi M. --
Toinen on myöhemmin t:ri J. Hurtille Tallinnan tienoilta lähetetty
katkelma, jonka edellä käy kehoitus päivälle kulumaan. Jeesuksen
kirkkoon mennessä tulevat vastaan vaaleat pojat, jotka ottavat hänet
kiinni ja tappavat.[386]
_Jeesu hauda raiutie;
Haud oli sügav kymme sülda,
Küünar peale kümme sülda.
Valvama jäid valkjad poisid,
Piirama jäid pikad poisid_.
Jeesuksen hautaa hakattiin;
Kymmenen syltä syvä,
Kyynärän päälle. Jäivät
Valvomaan vaaleat pojat,
Piirittämään pitkät pojat.
Yhtäläisyydet näihin verraten: kymmenettä syltä syvä hauta -- sanan
lähettäminen Maarialle -- paistettujen eläinten eloon herääminen --
vaikeus saada Maariaa uskomaan, todistavat epäilemättömästi, että myös
Jeesuksen surma-laulu Setukaisilla on koko Viron kansan aikoinaan
yhteistä runoutta. Epäselväksi jää ainoasti kalan ja lampaan vaihtelu,
kukon ja härän ollessa yhteisiä. Eräässä jo Kreutzwaldin painattamassa
Setukais-runossa[387] tosin esiintyy kalan sijalla lammas. Mutta senkin
mainesana: "puoleksi paistettu", puoltaa juuri kalan alkuperäisyyttä
ainakin Setumaan laulutavassa. Sillä tämä kala ei voi olla mikään muu
kuin kampela, joka todella näyttää siltä kuin olisi puolet siitä jäänyt
paistinpannuun ja toinen puoli lähtenyt mereen. Kysymys on vaan siitä,
miltä taholta Setukaiset tämän tarun ovat saaneet. Venäläisillä löytyy
suorasanainen legenda, joka selittää kampelan alkuperän.[388] Enkelin
ilmoittaessa Maarialle Jeesuksen syntymän, hän ei ota uskoakseen, ellei
puoleksi syöty kala tule jälleen eläväksi; kala herääkin henkiin ja
päästetään veteen. Vaan myös germaanilaisilla kansoilla on tiettävästi
yhtäläinen tarina ollut tunnettu. Uudenmaan Ruotsalaiset kertovat
Neitsyt Maarian ennen Jeesuksen syntymistä syöneen kampelan puoleksi ja
heittäneen toisen puolen mereen; kampelan suomalainenkin nimitys:
_Maariankala_ eli Neitsyt Maarian himokala viittaa samaan satuun.[389]
Mutta se onkin ainoa piirre, josta saattaa olla eri mieltä; Jeesuksen
surma-laulu on muuten aivan kieltämättä katolisperäinen. Kahden
vaiheilla voi vielä olla siitä, ovatko sen Setukaiset jo ennen
kreikanuskoon kääntymistään omistaneet ja siitä saakka tallentaneet,
vai ovatko he saaneet sen vasta myöhemmin, samoin kuin kreikanuskoiset
Inkerikot katolisperäisen Luojan-virren luterinuskoisten naapureinsa
välityksellä. Ettei jälkimmäinenkään olettaminen ole mahdoton,
todistavat t:ri O. Kallasen Vitebskin läänin Lutsin piirikunnan
katolisuskoisilla Virolaisilla löytämät katkelmat, joita nämät
luterinuskoisina 1600 luvulla Setumaan viereisestä Võrun maakunnasta
tulleet siirtolaiset ovat mukanansa tuoneet ja säilyttäneet.[390]
Noista parista katkelmasta näkyy, että jo Võrunmaalla siihen aikaan
Jeesuksen surma-lauluun kuului mies- ja naispalvelijoiden kutsuminen
sekä koputtaminen Maarian ovelle. Toisessa Jeesus käskee Pietarin ja
Paavalin, molemmat pyhät rengit, juoksemaan Maarian talolle
kolkuttamaan ja ilmoittamaan hänen kärsimyksistään.
Juoksi Maaria katsomahan,
Nyrkin rintahan nujersi,
Löynnyt ei poikoa kotona;
Löysi poian hirsipuussa,
Löi kätensä kättä vasten,
Vaivassa vakaisen hengen.
Toisessa taas Maaria "käskyjalkaansa" kutsuu tuomaan vaatteet ja löytää
poikansa nimenomaan "ristinpuuhun" lyötynä, vaahterainen vanne päässä.
Viimeksi olisi tarkastettava Jeesuksen surma-laulun suhde suomalaiseen
Luojan-virteen, jossa se vastaa osaksi Luojan ylösnousenta-runoa osaksi
Tapanin virttä.[391]
Että virolainen laulu on Varsinais-Virosta siirtynyt Suomen
kielen alueelle, todistavat pari Koiviston saarella löytynyttä
runonkatkelmaa,[392] jotka luultavasti ovat, samoin kuin eräs
Salme-runon sipale,[393] suoraan yli Suomenlahden Seitskarin kautta
kulkeneet.
Pietari p-- s--
-- -- --
Rajarihmoja rakensi
-- -- --
"Terve, terve Maariainen,
Terve Maaria neitsykkäinen!
Pietari pyhä suloinen,
Paaval pyhä palkollinen,
Teki tietä taivahasen,
Rajariemuja rakensi,
Kolme kyntteliä käessä,
Kolme tulta kynttelissä.
Jo sinun lapses tapettihin,
Suurisormi surmattihin,
Pienisormi pillattihin,
Liinahiukset leikattihin."
Ei uskottu ukon suusta,
Akan saakelin sanasta.
Sytytti tulen punaisen,
Ei syty tuli punainen;
Sytytin tulen sinisen,
Ei syty tuli sininen;
Sytytin mä siivokommin.
Että muutkin kohdat näissä näytteissä johtuvat Virosta osoittavat kaksi
koillisvirolaista laulua, joista edellinen on Juhannus-laulu,
jälkimmäinen johdatus pyyntöön saada tanssimaata.[394]
A. _Lähme Jaanista tulele,
Jaani tulda hoidamaie,
Kirje karja kaitsemaie.
Tuli uidab oonetesse,
Kirje kipub katusesse.
Tulge Jaanista tulele,
Peeterille, Paaverille,
Kahte kallista nimeda,
Tegid teeda taevaasse,
Raiusid teeradada,
Üles minna õunapuisse,
Maha tulla marjamaale_.
B. _Püha Maarja mu emäni,
Püha Anne audujani!
Ulkus uuessa tuassa,
Kahs oli küünalta käessa,
Ühes sie tuli punane,
Tõises sie tuli sinine.
Iilas tuad ja kasis lauad,
Kasis kammeri edised.
Minu ella eidekene,
Minu taime taadikene!
Andhe maada mängijalle,
Tasast maada tantsijalle_ --
Jo ennen on viitattu (s. 42) Länsi-Inkerissä tavattavaan runoon
erämatkalla surmatusta Ylermiköstä, johon Tapanin virrestä on muutamia
piirteitä sekaantunut. Vaan pääasiallisesti on siihen vaikuttanut
virolainen Jeesuksen surma-laulu. Mainitussa Soikkolan-puolisessa
kappaleessa hirtetystä sala-ampujasta tuo viestin emolle ensin Jumalan
lintu, jota tämä ei usko. Vasta sitten kun vartaassa kypsynyt hanhi
nousee luilleen liikkumaan ja vaakkumaan, emo ottaa kuullakseen. Mutta
isä ei vieläkään usko, ennenkuin sarjoilla tapettu härkä samoin nousee
ylös ammumaan.
Toiselta puolen on huomattava eräs Länsi-Inkeristä t:ri J. Hurtille
lähetetty vironkielinen käännös Tapanin virren alkua, johon niinikään
Jeesuksen surma-laulusta hevosen eloon herääminen on yhdistetty.[395]
_Tabaniha poisikane,
Tabani heuste herra,
Suurte Ruooduste sulane.
Hobu oli soolassa künässä,
Seelt tous üles hirnumaie,
Mää pääle mängimäie.
Taban on tagusta tehtud,
Kuoera karvust on kootud,
Hundi nahast ommelettud_.
_Heuste herra_, joka vastaa Inkerissä yleistä Tapanin mainesanaa, on
selvää suomea. Ruooduste sulane on ilmeinen käännös Ruotuksen renkiä,
joka kuitenkin varsinais-virolaisessa laulussakin Juutalaisista
käytettynä tavataan. "Takusta tehty" Tapani on myös Suomen puolella
osoitettu ja selitetty.
Mutta vaikka niin muodoin Tapanin virsi ja virolainen Jeesuksen
surma-laulu ovat Länsi-Inkerissä joutuneet kosketuksiin keskenään, ei
tämä jälkimmäinen voi syntyperäänsä nähden olla missään suoranaisessa
yhteydessä suomalaisen Luojan virren osien kanssa. Ja kuitenkin on
usean piirteen yhtäläisyys epäilemättömästi todellinen: johdanto --
yhdeksän syltä syvä hauta -- paistetun kukon ja lisäksi vielä härän
eloon herääminen uskon ehtona. Tämä yhtäläisyys on tuskin muuten
selitettävissä, kuin olettamalla, että Suomalaisilla ja Virolaisilla on
ollut yhteinen lähde germaanilais-katolisessa kansanlaulussa, niinkuin
myös Mataleenan virteen nähden on osoitettu.
Mahdollista on, että virolainen Jeesuksen surma-runo, samoin kuin runo
Mataleenasta, suomalaiseen verraten on lähempänä esikuvaansa. Tähän
olisi siinä tapauksessa kuulunut, paitsi Tanskassa todella säilynyttä
johdantoa, sekä Jeesuksen sulkeminen syvään hautaan että sanan vieminen
Maarialle. Jälkimmäisen osan sijaan olisi siitä päättäen vasta Suomessa
keksitty kertomus auringon avunannosta, jonka suomalaista alkuperää on
muillakin perusteilla pitäminen hyvin todennäköisenä.