Toinen eli oikeastaan ensimmäinen Luojan virren osista, Neitsyt Maarian
virsi, jakautuu vuorostaan, niinkuin jo on huomautettu, kolmeen
kappaleesen, joita sopii nimittää Marja-virreksi, Saunanhaku-virreksi
ja Lapsenetsintä-virreksi. Näihin on lisäksi, niinkuin saamme nähdä,
useampia liitteitä kiintynyt.
Toistensa yhteydessä ja aivan Kantelettaren järjestyksessä esiintyvät
nämät kappaleet säännöllisesti Venäjän Karjalan runoalueella.
Suomen Itä-Karjalassa puuttuu kokonaan Lapsenetsintä. Myös Saunanhaku
ilmaantuu verrattain harvoin, vaikka silloin aina Marja-virren jatkona.
Vaan Inkerin puolella tavataan Lapsenetsintä sen eheimmässä muodossa
eri runona. Tosin se sielläkin on tavallisesti toisiin yhdistynyt,
mutta aivan eri järjestyksessä. Ensin tulevat tämän alkusäkeet, sitten
Marja-virsi, sen jälkeen varsinainen Lapsenetsintä, kuitenkin ilman
löytämistä, ja lopuksi Saunanhaku, johon usein vielä Tapanin virsi
lisäksi liittyy. Kuinka luonnoton tämä järjestys on, näkee seuraavasta
kirjaanpanosta, joka on paraita inkerinpuolisia.[81]
Maaria vahainen vaimo,
Vaimo valkean verinen,
Käypi käpäelevi,
Hietrahelma heutajavi,
Puhas paitanen povessa,
Silkkiliinanen sisässä.
Kulta keppiyt käessä,
Hopeainen ruoska vyöllä.
Meni otrapellollehen,
Kakrakaapunaisillehen,
Näki oksalta omenan,
Näki puulta päähkenäisen;
Otti oksalta omenan,
Otti puulta päähkenäisen.
Loi omenan huulillehen,
Huuliltahan kielellehen,
Kieleltä keruksillehen.
Tuosta tyytyi, tuosta täytyi,
Tuosta paksuksi panihen,
Lihavaksi liittelihen.
Meni matkoa vähäsen,
Päivä vastahan tulevi.
Kysytteli päivyeltä:
"Hoi päivä, Jumalan luoma
Näitkö poikoa pyhäistä,
Hetelmäistä autuaista?"
Päivä vasten vastaeli:
"Jos lien nähnyt, en sanele.
Sun hyväsi munkin saattoi
Aamusta ylenemähän,
Illasta alenemahan.
Keskipäivin kerstämähän."
Maaria vahainen vaimo
Meni matkoa vähäsen,
Kuu vastahan tulevi.
Kysytteli kuuhuelta:
"Hoi kuu Jumalan luoma!
Näitkö poikoa pyhäistä,
Hetelmäistä autuaista?"
Kuu vasten vastaeli:
"Jos lien nähnyt, en sanele,
Sun hyväsi munkin saattoi
Illasta ylenemähän,
Aamusta alenemahan,
Keskiöillä kerstämähän."
Maaria vahainen vaimo
Meni matkoa vähäsen,
Tuli pienoinen tupanen.
Akka katsoi ikkunasta.
"Akkani emohueni,
Akka vanha vaalijani!
Onka tässä yösijaista,
Yösijaista, maamajaista,
Missä maata mannun naisen,
Missä raskahan levätä,
Huonokkaisen huokaella,
Hienokkaisen henkäellä?"
Akka vasten vastaeli:
"Maaria vahainen vaimo!
Mene tallihin mäelle,
Siell' on meillä muutkin vaimot."
Maaria vahainen vaimo
Meni [tallihin] mäelle,
Oron suuren soimen luokse,
Kaaron karsinan etehen.
Synnytteli poikoansa
Heinille lumekkahille,
Kakroille jääkkähille.
Jouluna Jumala syntyi,
Paras herra pakkasella.
Tahmana hengoisten herra j.n.e.(kts. siv. 38).
Että tässä lasta etsitään jo ennen sen syntymistä, on aivan ilmeistä.
Lapsenetsintä-virsi on epäilemättä ollut alkuansa itsenäinen runo, joka
on ikäänkuin tunkeutunut Marja-virren ja Saunanhaku-virren väliin, jos
näitä jo ennen sitä voi ajatella Inkerissäkin yhdistyneiksi. Koska
kuitenkin viimeksi mainittu olettaminen ei ole mitenkään varma, lienee
oikeinta ja on joka tapauksessa käytännöllisintä käsitellä myös
Marja-virttä ja Saunanhaku-virttä erinäisinä runoina.