Waan eipä äly ja toimikaan aina auta, kun monet olot täällä mailmassa
ovat niin nurjanpuoliset, perityt ennakkoluulot vallitsevat
ihmisten kesken, estäen heitä totuutta näkemästä ja oloja sen
mukaan järjestämästä. Onnen antimet ja elon edut on epätasaisesti
jaettu ihmisten kesken; tyhjänpäiväinen, itsekäs ylvästelijä,
jolla on maallista mahtia, riistaa ja tavaraa, joka osaa loistollaan
lumota ihmisten silmiä, nauttii arvoa ja elää mukavasti täällä; mutta
usein tosi kuntoa ei huomatakaan, se kun ei kopeile suurin sanoin,
vaan nöyränä väistyy syrjään. Ja vaikka kaikkien ihmisten pitäisi
olla yhdenvertaisia, niin eipä käytännössä heitä saman kaavan mukaan
arvostella, oikeutta ei tasan jaeta. Jos köyhä raukka hairahtuu,
vaikka vähänkin, kyllä siitä melua nostetaan ja häntä hosutaan, mutta
ylhäisen usein pahempiakin syntejä ei uskalleta moittia. Hän laatii
lain itselleen oman etunsa mukaan. "Pikku varkaat hirtetään, isot
pääsevät". Tämmöisiä oloja kuvaa eräs eläinsatu varsin sattuvasti:
Lintujen keräjät.
Köyhä mies ketoa kynti,
Kylvi kymmenen jyveä.
Siihen lintuja sikesi,
Kasvoi paljo peipposia;
Hakahti harakat siinä,
Sekä närhit näppäsivät,
Kävi sirkut sissimässä,
Warpuset varastamassa.
Pajulintu palkulainen,
Äkättihin, keksittihin
Wievän viimeistä jyveä,
Reunimmaista reutoavan.
Nuorittihin, käärittihin,
Pieksettihin, pyntättihin,
Lyötihin, lytistettihin,
Jaloin päällä pyörittihin,
Wesi silmästä sirusi,
Weri vaivaisen nokasta,
Keräjihin käytettihin,
Laitettihin lain etehen.
Kurki lintujen kuningas
Itse istui tuomariksi,
Laklat lautamiehiksi,
Walamiehiksi varikset.
Kurki huuti kulkustansa:
"Ootko ottanut jyviä
Köyhän miehen kynnökseltä?"
Pajulintu palkulainen
Siihen vastaten sanovi:
"Söin minä jyveä kaksi,
Kovin äijä kun on kolme".
Kurki kulkkunsa kurotti
Yli pöyän lausumahan:
"Kosk' oot ottanut jyviä,
Käynyt kurja sissimässä,
Köyhän miehen kynnöksellä,
Kynnöksellä, kylvöksellä;
Niin ei saa sääliä varasta --
Tahi korvat karsitahan,
Tahi kaula katkotahan,
Pää poikki järitetähän".
Pääskyläinen, pieni lintu,
Se lausui laen rajasta:
"Warastat sinäkin kurki,
Otat otria oloksi,
Rukeita mielin määrin,
Kannat kaurankin jyviä".
Kurki laski suuren kulkun,
Parkasi pahan sävelen
Pääskyselle pienimmälle:
"Oonko mie varastanunna
Köyhän miehen kylvöksestä?
Taian mie ilmanki eleä
Köyhän miehen kylvöksettä;
Lennän synkkähän salohon,
Siellä riivin rikkahia,
Katkon kaurahalmehia,
Tahi syön marjoja metsästä,
Kaivan suolta karpaloita".
Lausui pääsky pieni lintu:
"Waan minäpäs en varasta;
Olen ihmisten ilona,
Riemu kaiken ristikansan,
Saattelen suven sanoman,
Laitan päivän lämpimämmän".