Siis: rakkaus, joka itseään muistamatta toimii toisten iloksi, se
luo elämää, onnea, suvea ja lämpöä. Kunpa rakkauden henki pääsisikin
voitolle, kylmä itsekkäisyys pakenisi, silloin oltaisiin onnelliset.
Mutta se on mahdotonta, niin kauan kun synnin kirous painaa ihmistä
ja luomakuntaa. Niin ollen, kun pahasta ei koskaan täydelleen päästä,
on se tehtävä mikäli suinki siedettäväksi. Kuultakoon Jumalan ääntä
omassa rinnassamme, noudatettakoon omaatuntoa ja järjen valoa. Eri
elämänkohtiin sopivia hyviä neuvoja lausuu eräs runo Wäinämöisen,
viisaan laulajan, sanoilla, m.m. näin:
Kielsi vanha Wäinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielsi kolmesta pahasta:
Wesillä viheltämästä,
Lainehilla laulamasta,
Purressa parahtamasta. -- --
Yksin öillä kulkemasta,
Humalassa huutamasta,
Maantiellä makaamasta,
Sydänyöllä soutamasta. -- --
Kielsi vanha Wäinämöinen
Kukkaroa paikattua,
Wyöltä miehen naimattoman;
Kielsi työtöntä taloa,
Toukoa tekemätöntä. -- --
Kielsi maata miehetöntä,
Koiratonta kartanoa. -- --
Wielä kielsi vanha Wäinämöinen
Kullalle kumartamasta,
Hopealle horjumasta,
Wanhan nuorta tahtomasta,
Kaunista käkeämästä.
Sanoi vanha Wäinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Kaunis on kattila tulella,
Waikka vettä kiehukohon;
Hyvä mieli miehen päässä,
Waikka ilman istukohon. --
Säre ei mieli miehen päätä,
Wäki ei väännä hartioita. -- --
Hoia hongaista venettä,
Hoia hongan veistäjätä;
Paha on orja palkatonna,
Paha paljon palkan kanssa;
Osallahan mies elävi,
Koira tosen kohtalolla. -- --
Suo vilja vihattavalle!
Wiha viepi viljan maasta,
Kateus kalan ve'estä. -- -- --
Sanoi vanha Wäinämöinen:
Aina auttavi Jumala,
Ajan kunki katkasevi;
Wiipyen erät paremmat,
Kauan ollen kaunihimmat. -- --
Jumalass' on juoksun määrä,
Ei miehen ripeyessä;
Juokseva johonkin saapi,
Käypä kauas kerkiävi --
Usein käypi käypä härkä,
Kun jo hengästyi hevonen.