Äidistä tulemme lapseen, kun hän jo on kehdosta päässyt omin
jaloin juoksemaan ja alkaa ilmiöiden mailmaa tajuilemaan, jota hän
kuitenkin vielä vilkkaalla mielikuvastimellaan muodostelee puolittain
kuvalliseksi satumailmaksi. Se on tuo herttainen aikakausi, jolloin
leikki on työnä, huolet eivät paljo paina, kyyneleet kuivuvat
pian. Lasten elämää kuvaapi hyvin somasti ja sattuvasti joukko
leikkilauluja. Sääntöjä vailla leijaa niissä mielikuvitus, niin että
laulun alussa on mahdoton arvata, mihin laulun latu päättyy. --
Mutta nuo odottamattomat, usein leikilliset, naurettavat äkkimutkat
luovatkin lauluille varsinaista viehätystä. Pari esimerkkiä:
Takoi seppä viikatteita,
Mitä niillä viikatteilla? --
Heiniä niittää.
Mitä niillä heinillä? --
Lampahien syöä.
Mitä niillä lampahilla? --
Willoja keritä.
Mitä niillä villoilla? --
Lankoja keträtä.
Mitä niillä langoilla? --
Sarkoja kutoa.
Mitä niillä saroilla? --
Lapsille takkia.
Mitä niillä lapsilla? --
Lastuja kantaa.
Mitä niillä lastuilla? --
Kukkoja paistaa.
Mitä niillä kukoilla? --
Herrojen syöä.
Mitä niillä herroilla? --
Keräjiä käyttämähän,
Oikeutta ottamahan.